Meidän perheellä oli tänä kesänä vain reilu viikko yhteistä lomaa, mikä oli... noh.. liian vähän. Onneksi viikoksi oli luvattu sateista säätä, niin voitiin suunnitella pelaavamme koko pohjoiseen päin suuntautuvan reissun ajan lautapelejä.
Saimme Tacticilta arvostelukappaleina kolme uutuuslastenpeliä. Testaamassa ovat kolme vanhinta lasta eli 8- ja 9-vuotiaat sekä innokas taapero. Laaaama! (2019) ja Mud Party (2019) -paketit saivat lapset hihkumaan innosta jo pakettia avatessa: pelit ovat tv:stä tuttuja ja todennäköisesti siksi ilmeisen puoleensavetäviä. Kolmas, Tassulan väki Yatzy (2019) jäi pienempänä boksina hieman aluksi pimentoon, mutta minua se kyllä ennalta kiinnosti näistä eniten.
Olen aina vastustanut pelejä, joihin tulee paristot. Eli kaikenmaailman teknologiapelejä ja härpäkkeitä. Nyt kuitenkin tämä peli tuli meille puhtaasti minun toiveestani, lapset eivät edes tienneet tämmöisestä. Kyseessä on Pelikon uutuuspeli Tap it! (2019), joka vilkuttelee neljää valokupua eri väreissä. Etelä-Suomessa on niin pimeää ja tylsät kelit (ei siis lunta), että liikkumiseen sisällä kannustava peli vaikutti hauskalta energianpurkupeliltä tähän rakoon. Onko tämä lautapeli? Ei? Pöytäpeli? Osittain. Kiva peli? Jep. Ja pahoittelut, kuvat on huonompia (tai olemattomampia..) kuin ikinä, koska tämähän pitäisi kuvata hämärässä. Hämärässä, kännykällä, liikettä? Not.
Pääsin kokeilemaan lastenpelisarjan finalisteja Vuoden peli -kuluttajaraadissa. (Testasin myös partypelejä, joista lisää täällä.) Lapsetkin pääsivät mukaan pelaamaan ja alta löytyy myös heidän kommenttinsa lastenpelifinalisteista. Etukäteen odotin lastenpeliehdokkaiden joukosta eniten Haban Lohikäärmeen henkäystä, joka oli Saksan vuoden lastenpeli vuonna 2018. Se ei kuitenkaan yltänyt finaaliin. Pitää kuitenkin yrittää päästä sitä jossain kokeilemaan. Toinen peli, jonka tiesin etukäteen hyväksi on hauska Who did it? -korttipeli – se olikin yksi kolmesta finaaliin päässeestä pelistä.
Viime vuoden tapaan olin taas mukana pelaamassa pelejä kuluttajaraadissa, kun Vuoden pelejä valittiin. Lähdimme matkaan tällä kertaa melkein koko perheellä, jätimme vain taaperon kotiin.
Lapset pyysivät päivittämään lempipeliensä listat, ja tässäpä siis uudet top 5 -listat. Itselleni suurimpana yllätyksenä tuli 9-vuotiaan listalle lähes päässyt Oh Sh#!? (Oh shit), jota meillä pelattiin muutamasti alkuvuodesta.
Chameleon (Sticky Chameleon) on Lautapelit.fi-uutuusjulkaisu. Postipaketti peleineen saapui meille hetkeen, kun oltiin rauhoittumassa syömään. Noh, syötiin kyllä, mutta hätäisesti, koska 7- ja 9- vuotiaat riemastuivat jo ajatuksen tasolla pelistä, jossa on tahmaisia kieliä. Voin kyllä osin samaistua: lapsuudessa muistan saaneeni huoltoaseman automaatista tahmakäden, joka oli ehkä hienointa ikinä.
Who did it? -korttipelissä (2018) on yhdistetty kaksi teemaa, jotka vetoavat yleensä lapseen kuin lapseen: kakka ja söpöt eläimet. Muutkin ovat tämän keksineet, ja kakka-asiat ovat lasten tuotteissa tällä hetkellä hyvinkin pinnalla.
Vielä pari vuotta sitten en olisi voinut kuvitellakaan, että vapaaehtoisesti lähtisin yksin lasten kanssa pääkaupunkiin, sen verran vilkkaita tapauksia nämä ovat. Mutta nyt, kun 6-vuotiaasta on tullut päivittäinen pelikaveri, niin ei ollut puolikastakaan kysymystä, että olisin lähtenyt yksin, vaikka se olisi ollut periaatteessa ihan helposti järjestettävissä. Koko porukka odotti tapahtumaa innolla ja olihan matka itsessäänkin... Continue Reading →
Osallistuin Suomen Leluyhdistuksen perhe- ja partypelien kuluttajaraatiin ja pääsin testaamaan vuoden 2018 finalistipelejä näissä sarjoissa. Perhepelejä pelattiin niin innolla, että kuvaaminen lähes jäi, mutta partypelejä ehdin vähän kuvatakin, joten niistä on helpompi näin jälkeenpäin jotain muistaa. Partypelit eivät ole ihan sitä ominta juttuani, mutta kyllä niidenkin joukosta välillä löytyy pelejä, joita mielelläni pelaan, kuten vaikka... Continue Reading →
Koko perhe pelaa 