Chameleon (Sticky Chameleon) on Lautapelit.fi-uutuusjulkaisu. Postipaketti peleineen saapui meille hetkeen, kun oltiin rauhoittumassa syömään. Noh, syötiin kyllä, mutta hätäisesti, koska 7- ja 9- vuotiaat riemastuivat jo ajatuksen tasolla pelistä, jossa on tahmaisia kieliä. Voin kyllä osin samaistua: lapsuudessa muistan saaneeni huoltoaseman automaatista tahmakäden, joka oli ehkä hienointa ikinä.
Ikäsuositus: 6+
Pelaajamäärä: 2-6
Peliaika: 15 min
Mistä on kysymys?
Pelaajat ovat kameleontteja, jotka tahmeilla kielillään yrittävät syödä herkullisia ötököitä. Jokainen pelaaja saa käyttöönsä tahmakielen, jolla ötökkämerkkejä pyydystetään. Ötökkämerkkejä on viiden värisiä, kuusi ötökkää kutakin väriä.
Pelissä on kaksi noppaa, värinoppa ja ötökkänoppa, jotka määrittävät sen kierroksen pulleimman ötökän. Pelaajat yrittävät yhtä aikaa pyydystää tuota ötökkää kieleensä. Kun joku sen nappaa, voivat muut vielä yrittää kielellään läiskiä pulleimman ötökän irti toisen kielestä, kunnes pelaaja saa sen irrotettua kädellään kielestään ja laitettua takaisin pöydälle. Tällöin kierros loppuu.
Pulleimman ötökän pyydystänyt ja pöytään onnistuneesti palauttanut saa palkkioksi herkkumerkin. Kuitenkin jos ötökän pyydystäneellä kameleontilla on kielessään kiinni musta ampiaislaatta, jää herkkumerkki saamatta. Viisi herkkumerkkiä kerännyt voittaa.
Matkan varrella kieleen saattaa tarttua vääriäkin ötököitä. Näitä voi yrittää halutessaan ravistaa pois, mutta käsin ei saa koskea muihin kuin pulleimpaan ötökkään. Kierroksen lopussa, kun mahdollinen herkkumerkki on jaettu, saa kaikki ötökät kuitenkin palauttaa pöydälle. Sitten nopat heitetään uudelleen.
Kokemuksia pelistä
Tämä on ensimmäinen peli, jonka lapseni opetti minulle opettelemalla säännöt ensin itse sääntökirjasta. Hän ei kerta kaikkiaan malttanut odottaa, että olisin löytänyt aikaa tutkia sääntöjä. Säännöt ja sääntökirja ovat selkeät ja helposti omaksuttavat, niinkuin lasten pelissä pitää ollakin.
9-vuotiaamme pitää nopeus/näppäryyspeleistä, joissa hän on myös oikein hyvä. Tämä taas aiheuttaa usein pahaa mieltä pienemmälle sisarukselle. Tässä pelissä tahmakieli toi kuitenkin peliin kivasti satunnaisuutta, kun pyydystäminen ei aina ensi yrittämällä onnistunut. Lisäksi kielillä huitominen tuntui olevan lähtökohtaisesti muutenkin hauskaa, vaikka ei aina pärjännytkään.
Ötökkämerkit ovat ohuehkoa pahvia, jotta ne tarttuvat näppärästi kieleen. Ohuus ja keveys aiheuttavat sen, että ne myös lentelevät helposti ympäriinsä. Tämä asettaa tiettyjä vaatimuksia peliympäristölle. Ensimmäiset pelit pelasimme keittiössä, missä yksi ötökkä päätyi metrien päähän vettä täynnä olevaan kattilaan. Nopealla reagoinnilla ötökkä selvisi uintiretkestä ilman suurempaa vahinkoa. Saman kohtalon kokenut herkkumerkki ei selvinnyt yhtä hyvin. Isokokoisimpien ötökkämerkkien taittuminen myös pelottaa, mutta vauhdikkaista peleistä huolimatta kaikki ovat edelleen ehjiä ja lisäksi tallessa, vaikka niitä joka pelin jälkeen etsitäänkin pöydän alta.
Etukäteen mietin myös, miten kielet pysyvät tahmeina. Ohjeessa neuvotaan huuhtomaan ne kylmällä vedellä aina käytön jälkeen. Tämä asettaa oman haasteensa pelin siivoamiselle, kun yleensä en halua vettä lähelle lautapelejä, ja lisäksi toivon lasten selviävän pelin pois laittamisesta itse. Hyvin tämä on kuitenkin sujunut, ja kielet ovat edelleen tahmaisia. Netin kokemusten mukaan ne myös säilyvät tahmaisina pitkään. Paketissa tulee varmuuden vuoksi pari varakieltä, mikä on hyvä, koska ainakin meillä kielet joutuvat melkoiselle koetukselle, kun myös taapero 2-v niitä mielellään testailee.
Heti ensimmäisenä päivänä peli sai meillä seitsemän pelikertaa. Seuraavana päivänä lapset pelasivat kavereidensa kanssa samalla innolla. Peli on ollut meillä vasta viikon, mutta ainakaan siinä ajassa innostus ei ole laantunut. Tahmeat kielet näyttävän olevan jotain mahdottoman kivaa. Aikuiselle peli ei niin nappaa, vaikka kai tämä voisi illan viimeisenä pikapelinä hyvät naurut irrottaa. Annan lasten mieluusti pelata tätä keskenään.
Koko perhe pelaa 
Vastaa