Pelaajien Valinta -lautapelipalkinnon voittajiksi vuonna 2021 valittiin My City (perhesarja) ja Räävelin rohtotohtorit (harrastajasarja)! Onnea voittajille! Finalistit ovat keskenään hyvin erilaisia, ja viime vuotiseen tapaan esittelen pelit lyhyesti ja pohdin samalla kenelle ne voisivat sopia.
Pelaajien Valinta -palkinnon jakavat vuosittain suomalaisista lautapelibloggareista koostuva raati, ja se myönnetään parhaalle Suomessa julkaistulle lautapelijulkaisulle perhe- ja harrastajasarjassa. Perhesarjassa ehtona on suomenkielisyys, harrastajasarjassa myös englanti käy, mikäli julkaisija on suomalainen. Kategorioiden tarkemmat esittelyt löytyvät Pelaajien valinnan sivuilta.
Olen itse raadissa, mikä tarkoittaa, että vuoden mittaan pyrin pelaamaan mahdollisimman kattavasti kotimaisia julkaisuja. Julkaisijat eivät nimittäin aseta Pelaajien valinta -palkintoon ehdokkaita, vaan raati valitsee finalistit itse kyseisen vuoden ja edellisen vuoden pelijulkaisuista. Käytännössä olemme kokoontuneet vuosittain myös yhdessä pelaamaan, jotta saamme mahdollisimman monta peliä pöydälle.
Finalisteista ovat blogissaan kirjoittaneet myös Noppapotti ja Lunkisti. Myös Lautakunta on omistanut jakson finalisteille. Mitä itse olet voittajista ja finalisteista mieltä?
Perhesarja
Gravity Superstar (Julian Allain / Lautapelit.fi)
Pelin juju on joka suuntaan vaihteleva painovoima. Pelaajat keräävät tähtipölyä liikkumalla tai kääntymällä ja sitten putoamalla. Komponentit ovat kuin suoraan karkkipussista.
Kenelle? Peli sopii koko perheelle. Meillä alakoululaiset innostuivat sekä teemasta että komponenteista. Peli toimii kuitenkin myös kevyenä pelinä aikuisporukalla. Mukaan mahtuu 2-6 pelaajaa.
Voittaja: My City (Reiner Knizia / Lautapelit.fi)
Perusideana My Cityssä on asetella polyominorakennuslaattoja omalle kaupunkialustalle mahdollisimman paljon pisteitä tuottavalla tavalla. Peli on legacy-peli: säännöt kehittyvät pelikerrasta toiseen monimutkaisemmiksi ja myös komponentteja tulee lisää.
Kenelle? Onko sinulla peliporukka, jonka kanssa pelaatte toistuvasti? Tai pelaatteko usein perheen kesken samalla kokoonpanolla? My City vaatii jonkunnäköisen porukan (tai kaksikon), joka olisi valmis pelaamaan koko pelin 24 pelikertaa läpi (tämän jälkeenkin peliä voi pelata). Jokaisen oma lauta elää pelin edetessä. Pelin säännöt monimutkaistuvat pikku hiljaa, joten lapsetkin pysyvät hyvin mukana – meillä on pelattu alakoululaisten kanssa, vielä vähän on kesken. Peli on 2-4 pelaajalle.
Nova Luna (Uwe Rosenberg ja Corné van Moorsel / Lautapelit.fi)
Nova Luna on abstrakti laattojenasettelupeli, jossa laatoissa itsessään on tavoitteita, joita pyritään toteuttamaan asettamalla ympärille sopivia laattoja. Arvio pelistä löytyy täältä.
Kenelle? Pelin teema on hyvin päälleliimattu, joten temaattisten pelien ystäville tämä peli ei ole. Tällä rajauksella se kyllä muuten sopii koko perheelle tai aikuisten pelihetkiin. Itselläni tämä on ollut pelipöydässä lähinnä aikuisporukalla. Peliin mahtuu 2-4 pelaajaa, mutta omasta mielestäni parhaimmillaan peli on kuitenkin kaksinpelinä, jolloin vuorojaan voi paremmin suunnitella. Erä Nova Lunaa teekupposen kera on huippua.
10 days in Europe (Alan R. Moon ja Aaron Weissblum / Peliko)
10 days in Europessa tehdään matka 10 Euroopan maan halki. Matkalla voi kulkea jalan, laivalla tai lentää. Käytännössä peräkkäisten maiden reitti muodostetaan kunkin pelaajan korttitelineisiin, joissa olevien korttien järjestystä ei saa vaihtaa, ainoastaan yhden kortin saa vuorossa korvata uudella kortilla.
Kenelle? Peli on säännöiltään yksinkertainen koko perheen peli esimerkiksi aikuiselle yhdessä alakoululaisten kanssa. Samalla tulee hyvinkin tehokkaasti käytyä läpi Euroopan maantietoa (ei kuitenkaan haittaa lainkaan, jos maiden sijainnit eivät ole ennestään tuttuja). Peliin mahtuu 2-4 pelaajaa, mutta satunnaisuus lisääntyy pelaajamäärän kasvaessa.
Harrastajasarja
Captain Sonar (Roberto Fraga ja Yohan Lemonnier / Lautapelit.fi)
Captain Sonar on laivan- tai oikeammin sukellusveneenupotusta joukkueissa. Joukkueessa on neljä roolia: kapteeni, radisti, perämies ja konemestari, joilla kullakin on omat tehtävänsä, joko laivan liikuttamiseen, toisen joukkueen seuraamiseen, aseiden valmisteluun tai aluksen kuntoon liittyen. Toiminnot tehdään sermin takana piilossa toiselta joukkueelta, joko vuoropohjaisesti tai reaaliaikaisesti pelitavasta riippuen.
Kenelle? Haluatko peliltä vuorovaikutusta ja kommunikaatiota? Ne ovat tässä pelissä suuressa roolissa. Reaaliaikainen peli on helposti melko kaoottinen partypeli, vuoropohjainen peli onkin hyvin erilainen, kun aikaa pohtia ja suunnitella on enemmän. Suurin rajoittava tekijä pelin kohderyhmässä on, että pelaajia vaaditaan 6-8. Vähemmällä kuin kahdeksalla pelaajalla 1-2 pelaajaa joutuu tekemään kaksi roolia samanaikaisesti.
Voittaja: Räävelin rohtotohtorit (Wolfgang Warsch / Lautapelit.fi)
Räävelin rohtotohtoreissa kukin pelaaja kehittää omaa ainesosapussukkaansa kierros kierrokselta. Rohtokeitos muodostuu näitä ainesosia pussukasta nostelemalla. Ainesosilla on kuitenkin oma vaikutuksensa sopan muodostumiseen. Lisäksi pitää olla varovainen: jos keitokseen tulee liikaa valkosipulia, se räjähtää!
Kenelle? Peli toimii sekä perhepelinä että harrastajien kesken. Rohtotohtorit on siitä kiitollinen opetettava peli, että vaikka erilaisia ainesosia on paljon, on peli itsessään lopulta melko yksinkertainen ja kaikki valinnat ja toiminnot tehdään avoimesti. Eli kun yksi pelaaja osaa pelin hyvin, se on helppo opettaa, ja sääntöjä ja toimintoja voi kerrata yhdessä pelin edetessä. Meillä peliä on pelattu nimenomaan lasten kanssa jo jonkun aikaa, esim. se oli 9-vuotiaan lempparipeli kesällä 2019. Pelaajia mukaan mahtuu 2-4.
(Meillä on tästä englanninkielinen versio (Quacks of Quedlinburg), voitaisi vaihtaa päikseen suomenkieliseen, jos jollain jostain syystä olisi vaihtohaluja. Testattiin suomiversiota ja olihan se lasten kanssa helppoa, kun tekstit oli suomeksi.)
Survivors of Hellapagos (Laurence ja Philippe Gamelin / Lautapelit.fi)
Pelissä ollaan haaksirikkouduttu saarelle, jossa ruokaa ja vettä on vähän, ja pois pitäisi päästä. Kyse on yhteistyöpelistä, mutta kuitenkin niin, että matkan varrella osa haaksirikkoutuneista voi kuolla. Ruoan tai juoman loppuessa kesken äänestetään, kuka jää ilman ja kuolee. Lisäksi pelaajat voivat ampua toisiaan, vaikkapa jotta ruoka riittäisi (tai vaikka ihan muuten vaan…).
Kenelle? Hellapagos on peliharrastajan partypeli. Pelaajaeliminaation vuoksi ihan suoraan perhepeliksi lasten kanssa tätä en suosittele – varsinkin, kun kuoleva pelaaja ratkaistaan äänestyksellä. Riippunee toki perheestä, mutta meidän lapsilla tästä tulisi riitaa, joten meillä selkeästi aikuisporukan peli. Mukaan mahtuu 3-12 pelaajaa, eli tarvittaessa samaan pelipöytään saadaan isokin porukka.
Tappajahai (Prospero Hall / Ravensburger/Brio)
Tappajahai on elokuvaan pohjautuva kaksiosainen peli. Yksi pelaajista on hai ja muut yrittävät yhteistyössä pyydystää tämän. Ensimmäisessä vaiheessa hai pyrkii syömään uimareita, ja muut yrittävät paikantaa hain, toisessa vaiheessa hai yritetään tappaa, ja hai puolestaan yrittää tuhota laivan ja pyydystäjänsä. Ykkös- ja kakkosvaiheen välillä vaihtuvat sekä säännöt että pelivälineet, joten tässä on vähän kuin kaksi peliä samassa.
Kenelle? Ykkösvaihe muistuttaa monelle tuttua Scotland Yardia. Jos pidät siitä, on tämäkin todennäköisesti mieluinen. Kakkosvaiheessa mukaan tulee mm. pelaajaeliminaatio eli jos se ei ole mieleen, ei tämä ole pelisi. Pyydystäjillä ei ole lainkaan piiloinformaatiota vaan kaikista toiminnoista voidaan neuvotella yhdessä. Tämä on yksi syy, miksi ikäsuositusta (12) nuorempikin pärjää hyvin mukana, jos teema ei tunnu liian jännittävältä. Pelaajia mahtuu mukaan 2-4, mutta 2 ja 3 pelaajalla yksittäinen pelaaja joutuu pelaamaan useampaa roolia. Kovin raskas ei tämäkään peli ole (raskaat pelit puuttuivat listalta tänä vuonna kokonaan), vaikka sääntöjä riittääkin.
Koko perhe pelaa 
Jätä kommentti