Nova Luna (2019) on Uwe Rosenbergin peliuutuus ja muistuttaa osin Rosenbergin Patchworkia (2014), joka on oikein kelpo kaksinpeli. Rosenberg on pelisuunnittelija, jonka nimen osaan jo tunnistaa – Rosenbergin ja Knizian lisäksi niitä ei paljon muita olekaan. Pikkuhiljaa kuitenkin yhä useampi nimi kutittelee jotakin muistilohkoa, vielä kuitenkaan sen suuremmin jäsentymättä.
Rosenbergin kanssa Nova Lunan on suunnitellut Corné van Moosel, joka on itselleni vieras nimi. Pikainen Googlaus kuitenkin paljastaa, että hänkin on tuonut peliin elementtejä omasta pelistään Habitats (2016). Mitenkäs yhdistelmä toimii?
Ikäsuositus: 8+
Pelaajamäärä: 1-4
Peliaika: 30 min
Mistä Nova Lunassa on kyse?
Nova Luna on suoraviivainen laattojenasettelupeli. Vuorollasi otat laatan ja asetat sen eteesi kiinni muihin laattoihisi. Laatoissa on 0-4 tavoitetta. Esimerkiksi kaksi sinistä palloa tavoitteessa tarkoittaa, että tarvitset tuon laatan viereen kaksi pohjaväriltään sinistä laattaa joko yksittäin eri sivuille tai perätysten samalle sivulle. Kun tavoite toteutuu, saat peittää tavoiteympyrän nappulalla. Jos tavoitteen pallot ovat keskenään erivärisiä, esimerkiksi keltainen ja punainen, on molemmat värit löydyttävä laatan vierestä, jotta tavoite toteutuu. Tässä tapauksessa perätysten asetetut laatat eivät kelpaa toisin kuin samanväristen pallojen tapauksessa.
Laatat valitaan aikalaudan ympäriltä (lähes kuin Patchworkissa). Pelaaja voi valita laatan 1-3 laattaa eteenpäin ympyrää kiertävästä kuusta. Sitten kuu siirtyy valitun laatan paikalle. Laatat täydennetään, jos vuorossa oleva pelaaja niin haluaa, kun niitä on jäljellä enää 0-2. Laatat, joissa on pieni numero, sisältävät vähemmän tavoitteita kuin suurinumeroiset laatat.
Laatat ovat ulkokehällä ja sisempänä kiertävät vuorojärjestyksen määrittävät nappulat. Nekin toimivat samankaltaisesti kuin Patchworkissa, eli seuraavaksi vuoron saa aina viimeisenä radalla oleva pelaaja. Vuorojärjestysnappulat liikkuvat eteenpäin otetussa laatassa olevan numeron verran, joten pieninumeroisia laattoja ottamalla voit saada monta vuoroa peräkkäin.
Kun joku pelaajista on saanut pelattua viimeisen 20 nappulastaan laatoilleen eli toteutettua 20 tavoitetta, peli päättyy, ja voittaja on selvillä.
Kokemuksia pelistä
Peli on tällä hetkellä omalla hottislistallani, josta löytyy mm. samasta pelislotista taisteleva herkkuvärinen Azul Summer Pavilion (2019). Nova Luna on hyvä peli, jota en kuitenkaan välttämättä halua pelata liian monesti, eli ostoslistalle se ei pääse. Peli toistaa itseään jo pelikerran sisällä, eli alusta loppuun tehdään samaa juttua. Varsinaisesti mitään variaatiota ei tule myöskään pelikertojen välille, toki laatat ovat aina eri järjestyksessä. Se ei varsinaisesti häiritse, mutta ehkä pidemmän päälle alkaisi kyllästyttää. Mutta vähän harvemmin pelattuna: iso tykkäys.
Ja sitten kelataan aikaa viikko eteenpäin.
Ostin pelin. Joku siinä kuitenkin jäi kutkuttamaan riittävästi. Pelin aikana on kertakaikkisen nautinnollista rakennella huippupaikkoja laatoille (ja sitten huomata pelanneensa vahingossa jokin täysin suunnitelmat tuhoava laatta totaalisen väärään paikkaan). Pelissä on toki paljonkin tuuria mukana siinä mitä laattoja saat, mutta se minkä lopulta valitset ja mihin laatan asetat on kuitenkin loppujen lopuksi ratkaisevaa. Erityisesti kaksinpelissä etukäteissuunnittelua voi tehdä ja omaa peliä voi hallita. Pelaajamäärän lisääntyessä hallittavuus vähän katoaa ja peli muuttuu erilaiseksi, satunnaisemmaksi. Oma suosikki on nimenomaan kaksinpeli.
Myös laattojen arvoilla voit kikkailla paljon: ottamalla vähän huonompia laattoja, saat useammin vuoron. Huonon laatan ottaminen kuitenkin yleensä tarkoittaa menetettyä nappulan asettamistilaisuutta, joten huonommat laatat on asetettava oikeassa välissä ja oikeaan paikkaan. On myös virkistävää, että pisteitä ei lasketa, vaan ensimmäisenä nappuloista eroon päässyt voittaa. Simppeliä, mutta kuitenkin toimivaa.
Peli on kaunis, vaikka värit ovat synkät ja vähän pliisut. Tämä varmasti siksi, että pelilaudassa on kuunkierto, eli hämäryys on harkittu valinta. Ehkä teeman olisi voinut valita toisin: jos tämä olisi ollut raikkaan värinen kokonaisuus olisin ollut täysin myyty. Teemallahan ei tässä tosiaan ole yhtään mitään merkitystä, vaan peli on oikeasti täysin abstrakti. Teema näkyy vain pelilaudan kuvituksessa, ehkä joku toinen teema olisi saatu jopa ylettymään laattoihin asti? Pikkunappulat ovat hankalan pienet, erityisesti vuorojärjestysnappulat voisivat olla eri malliset ja suuremmat. Myös muun mallisia osasia kuin putoilevia ja ympäriinsä pyöriviä ympyrälaattoja voisi päällekkäin kasata.. Komponentit ovat kuitenkin laadukkaan ja kestävän oloisia.
Yksi syy pelin hankinnalle omaksi oli, että halusin pelata tätä lasten kanssa: erityisesti mielessä oli 9-vuotias esikoinen. Aavistus osui oikeaan, ja peli oli hänenkin mieleensä. Hän pystyy seuraamaan oman pelinsä lisäksi minun peliäni (toisin kuin minä) ja valitsee laattansa yhdistelmätiedon perusteella. Lasten kanssa pelatessa oma tappiokin ilahduttaa aina erityisellä tavalla.
Lämmin suositus siis Nova Lunalle erityisesti kaksinpelinä, jos vaikkapa Patchwork tai esimerkiksi Azul on ollut mieleinen. Minun taas täytyy tutustua Van Mooselin Habitatsiin, jossa laattoja asetellaan samaan tyyliin.
Koko perhe pelaa 
Tässä taisi käydä niin, että Corné van Moorsel näki Nova Lunan ensimmäistä kertaa vasta valmiina. Peli on siis Uwe Rosenbergin tekemä, mutta käy niin reippaasti Habitatsin puolella lainaamassa aineksia, että Van Moorselkin sai tähän suunnittelijakrediitit.
Nuo laatat on vaan jotenkin niin nuivan näköisiä, että en ole oikeastaan missään vaiheessa edes harkinnut tätä, vaikka Rosenbergin tuotantoa tarkalla silmällä seuraankin.
TykkääTykkää
Aikamoista, jos noin on, mutta ihan oikeutettua, jos yhteydet Habitatsiin ovat yhtä vahvat kuin Patchworkiin. Pitääkin katsoa video Habitatsista.
Yleisemmin on kyllä mielenkiintoinen kysymys, että minkä verran pelistä voi omaan peliinsä lainata ilman, että se on epäeettistä. Harvassa pelissä kuitenkaan kaikki on kovinkaan omaperäistä.
Väritys on tässä kyllä tosiaan jotenkin epäonnistunut imho (tulee mieleen miesten pitkät kalsarit, eikä nekään modernimmasta päästä), kun tuo kuunkiertorinkula laattoineen on periaatteessa näyttävä ja tosi kaunis.
TykkääTykkää
Niin, kyllä mun mielestäni saa lainata aika reippaastikin, kyse on lopulta siitä miltä asiat näyttävät ja tuntuvat. Jos joku peli tuntuu ihan suoralta toisen pelin kopiolta, niin sitten olalan vähän harmaammalla alueella. Toisaalta joku Trains vaikkapa on paikka paikoin hyvinkin suoraa kopiota Dominionista, mutta on siinä silti sen verran omaakin mukana, ettei se haittaa.
Toinen juttu on se, että muistaako antaa kunnian sinne minne se kuuluu. Tässä tapauksessa jos Rosenberg olisi ihan hyvin voinut ottaa Habitatsin ja kehitellä siitä eteenpäin pelin, mutta tulee kyllä paljon reilumpi ja ammattimaisempi vaikutelma, kun van Moorsel on saanut krediittinsä.
TykkääLiked by 1 henkilö