Talviloman ohjelmassa oli rikosmysteeripeli Crime Scene: Luxor 1932. Crime Scene -rikosmysteeripelisarja nojaa vahvasti dekkarikirjailija Arttu Tuomisen kirjoittamiin tarinoihin, ja niin myös Luxor 1932, jossa seikkaillaan 1900-luvun alkupuolen Egyptissä selvittämässä miksi nuori englantilainen mies on kuollut. Tarinan vuoksi peli on suositeltu aikuisten pelattavaksi.
Jutussa ei spoilata peliä, minkä vuoksi myös kuvat ovat vähän tylsiä. Näin kuitenkin saatte ratkaista kaikki pulmat itse.
Ikäsuositus: 18 +
Pelaajamäärä: 1 +
Peliaika: 2 h +
Tarina vie eteenpäin
Gamestormin Crime Scene -peleissä ideana on yhdistää tarina, asioiden etsiminen kuvasta ja ongelmanratkaisutehtävät. Luxor 1932 -pelissä materiaalina on mm. kuva hotellihuoneesta sekä kortteja ja pahvinen ”kivi”.
Tarina ohjaa etsimään kuvasta vähän piilokuvatyyliin erilaisia asioita, todistusaineistoa, jotka avaavat peliä edelleen. Välillä näin avautuvat kortit ohjaavat etsimään uutta todistusaineistoa. Aina ei kerrota suoraan, mitä kuvasta pitäisi etsiä, vaan pitää osata päätellä mikä voisi olla seuraava etsittävä asia.
Tarinaa riittää luettavaksi mukana tulevassa vihkosessa sivukaupalla ja korteissa vielä lisääkin.
Ongelmanratkaisua
Todistusaineistot kytkeytyvät toisiinsa narunpätkillä, mikä on myös keino tarkistaa osuiko valinta oikeaan. Jos korttien narunpätkät eivät kohtaa, pitää jatkaa hotellihuoneen tutkimista ja etsiä uutta ratkaisua. Kuvissa en nyt todistusaineistoa tai narunpätkiä halunnut näyttää, mutta systeemi on kyllä oikein selkeä, kunhan alkuun pääsee.
Jos narunpätkät kohtaavat, päästään ratkomaan pulmia, joita todistusaineistokorteissa on. Pulmat ovat monipuolisia: pitää laskea, oivaltaa, osata nähdä ja yhdistellä asioita. Pulman ratkaisuna on kirjaimia tai numeroita, jotka ratkaisukortin kautta ohjaavat tiettyyn sanaan pelin tarinassa. Ratkaisuna tulee pelin tarinakirjasen tietty kappale, rivi ja sana. Tämä puolestaan on taas uuden todistusaineiston vihje.
Meille pulmat olivat vaikeustasoltaan sopivia, monet jopa helppoja. Muutamassa pulmassa jouduimme kuitenkin käyttämään vinkin, jotta pääsimme alkuun. Itse tykkään pakohuone- ja rikospeleissä siitä, että pulmat ovat sopivan helppoja. Turhaudun helposti, jos ratkaisua ei vain keksi.
Aikaa meillä meni pulmat sujuvasti ratkaisten 2,5 tuntia eli koko illan pelistä on kyse. Laatikossa lukee kestoksi 2+ tuntia, eli ihan arvion mukaisesti pelasimme. Pelasimme pelin kolmella pelaajalla. Mielestäni se onkin maksimimäärä. Optimi ehkä kuitenkin olisi 1-2, koska pulmat eivät kovin hyvin jakaudu useamman pelaajan ratkaistavaksi. Toki on eduksi, että ratkaisua pohditaan useammalla tavalla.
Kertakäyttöpeli?
Pelin voi pelata vain kerran, mutta sitä ei millään tavalla tuhota pelatessa eli pelaamisen jälkeen sen voi hyvin antaa eteenpäin – vaikkapa talvilomareissulla kyläillessä viemisenä. Pelissä ei esim. taiteta, piirretä tai leikata mitään pelin materiaalia. Arvostan tätä.
Olemme pelanneet sarjasta aiemmin pari vuotta sitten Brooklyn 2002 -pelin, joka lähti ratkaisun jälkeen juurikin näin kiertoon. Luxorin pulmat osuivat paremmin yksiin ongelmanratkaisutapojemme kanssa. Brooklynissä jokunen pulma jäi vähän harmittamaan, mutta Luxorissa kaikki saatiin vihjeiden kera hyvin ratkaistua.
Kiitos Tacticille arvostelukappaleesta.
Koko perhe pelaa 
Jätä kommentti