MicroMacro Rikospaikalla

MicroMacro: Rikospaikalla lautapeli on yhteistyöpeli tai oikeammin pulmakokoelma. Pelaajat ovat etsiviä ja yrittävät ratkaista murhia ja tappoja ympäri kaupunkia. En oikeastaan olettanut etukäteen, että tästä tulisi meillä hitti, mutta niin vain tuli! Toisaalta peli voitti arvostetun Spiel des Jahres 2021-pelipalkinnon eli ei olla ainoita, jotka tästä ovat pitäneet.

Mistä on kyse?

Peliin kuuluu valtava mustavalkoinen kartta kaupungista. Kartalla on paljon säpinää: tiet täynnä autoja, ravintolaan pitkä jono, menossa on tupaten täynnä oleva konsertti ja taidenäyttelykin. Mutta yhtäkkiä silmään osuu ruumis ja toinenkin. Kaupungilla tuntuukin tapahtuvan melko epäilyttäviä asioita.

Pelaajien tarkoituksena on selvittää tapaus kerrallaan mitä on tapahtunut, kuka on syyllinenja mikä on motiivi. Tämä onnistuu karttaa tutkimalla, sillä kartta ei näytä tilannetta yhdellä ajanhetkellä, vaan kutakin henkilöä seuraamalla näkee tapahtumien kulun pidemmän ajanjakson ajalta. Kartalla on yksityskohtia niin paljon, että homma on vähän kuin piilokuvakirjan lukemista, seuraaminen ei onnistu ihan noin vain. Ja tarvitaan hyvä valo ja isohko pöytä!

Tapaukset on esitelty korteissa. Pinon päällimmäinen kortti esittelee tapauksen ja loput tapaukseen liittyvät kortit sisältävät kysymyksen, joka ratkaistaan karttaa tutkimalla. Kortin kääntöpuolelta voi tarkistaa vastauksen ja edetä sitten seuraavaan kysymykseen. Kysymykset ohjaavat kohti tapauksen lopullista ratkaisua. Pulman voi ratkoa myös ilman apukysymyksiä pelkän esittelykortin avulla.

”Kyllä me ehditään vielä yksi”

Peli saavutti meillä suursuosion. Harvoin on peliä, jota oikein kinutaan pelipöytään. Tämä oli sellainen. Se oli meillä kirjastolainassa, joten pienimpien nukkumaan menon jälkeen iltaisin ei muutamana iltana muuta tehtykään, kun lapsetkin tiesivät, että kohta se pitää palauttaa. ”Kyllä me ehditään vielä yksi”. Ja ehdittinhän me, vaikka välillä kello olikin vähän liian paljon – aikuisillekin tämä maistui niin hyvin, että joustoa löytyi.

Ja hauskaa meillä pelatessa kyllä olikin. Mielettömän yksityiskohtaisessa kuvituksessa riitti tutkittavaa kaikille neljälle, ja selvitettävät tapaukset olivat normaalista poikkeavia ja kutkuttavia: tapot ja kuolemat eivät vielä 9- ja 11-vuotiailla ihan jokapäiväiseen (media)kuvastoon kuulu. Ne oli kuitenkin piirretty sellaiseen tyyliin, että vaikka pelattiin aina juuri ennen nukkumaanmenoa, ei vaikuttanut siltä, että tapahtumat kartalla olisivat erityisesti jääneet pyörimään mieleen tai pelottaneet.

Muutaman illan hupia

Lopulta ratkaisimme lähes kaikki pulmat kolmessa illassa ennen kuin peli piti palauttaa. Neljäs ilta olisi vielä tarvittu, sillä kolme pulmaa jäi ratkomatta – yhdessä illassa kun aikaa ei tuntia enempää pienimpien nukkumaanmenon jälkeen ollut kertaakaan käytettävissä. Jos lapset olisivat saaneet päättää, kaikki olisi tehty putkeen kerralla.

Peli haaste onkin, että se on nopeasti pelattu kertakäyttöpeli. Kun pulman ratkaisun tietää, ei sitä voi enää uudestaan ratkoa. Toki pelin voi myydä eteenpäin tai käyttää julisteena, niinkuin säännöt ehdottavat. Pelin sivuilla on myös lisäpulmia, mutta ainakin vielä vain ihan muutama, joten käytännössä homma on ohi kun kaikki on ratkaistu. Tämän kokemuksen jälkeen tosin tiedän, että jos uusi kartta joskus julkaistaan, se pelataan meillä kyllä ehdottomasti!