Jos lautapelissä on eläimiä, se on ansainnut ensimmäisen plussansa jo ennen boksin avaamista, koska eläin- tai luontoteema on omalla mittapuullani ehdoton plussa. Triquetassa on eläinkuvitus, mutta muuten se onkin hyvin abstrakti peli. Peli ylsi Pelaajien valinta -palkinnon finaaliin perhesarjassa. Pelaajien Valinta -palkinnon voittajat julkaistaan loka-marraskuun vaihteessa.
Ikäsuositus: 7+
Pelaajamäärä: 2-5
Peliaika: 20-30 min
Mistä Triquetassa on kyse?
Triquetassa on tarkoituksena koota itselle eläinpaloista kolmen saman eläimen ryhmiä (triquetra-symbolin muotoon, mistä pelin nimi tulee).
Pelialueelle muotoutuu pelin edetessä pelaajien lukumäärän mukainen määrä eläinlaattajonoja, joista voi vuorollaan joko ottaa yhden jonon itselle eläinkokoelmaa kasvattamaan tai nostaa laatan pinosta.
Nostettu laatta joko asetetaan johonkin jonoista tai asetetaan itselle eteen (sitä muille näyttämättä). Näitä salaisia laattoja voi pelin kuluessa ottaa vain kaksi, joten pääosin vuorolla joko otetaan jono tai asetetaan laatta.
Peli päättyy, kun jonot on rakennettu ja otettu neljä kertaa. Lopussa salassa pidetyt eläinlaatat voi joko lisätä omaan eläinkokoelmaan tai laittaa pois. Tämä antaa vähän joustoa triquetrojen kokoamiseen.
Eläinlaatoissa oleva numero kertoo montako pistettä tämän eläimen laatoista muodostettu triquetra antaa pelin lopussa. Karhu on arvokkain ja antaa kymmenen pistettä, puput taas antavat vähiten eli viisi pistettä. Myös vajaista muodostelmista saa pisteitä laattojen lukumäärän mukaan, mutta yli kolmen kokoisista ryhmistä menettää triquetran pisteet, ja ylimääräisistä paloista saa lisäksi miinuspisteitä. Varovainen pitää siis olla, ettei laattoja tule liikaa.
Kokemuksia pelistä
Kun Triquetan boksin avaa, ensimmäisiä huomioita on paperinen pussukka eläinlaatoille – tämmöiseen harvemmin törmää. Koko pelissä ei ole lainkaan muovia. Eläinpalat ovat puuta ja muut osat pahvia. Fiksuahan se on, että muovin määrään kiinnitetään huomiota. Jos peli olisi oma (kiitos lainasta Noppapotti-Miira), korvaisin tämän pussukan kuitenkin jollain muulla, koska paperipussukka ei tunnu käytössä kestävältä ja ihan ilman pussiakaan paloja ei viitsisi boksissa pitää. Nätti kangaspussi kauniille paloille?
Peliä on helppo ryhtyä pelaamaan, sääntökirja on lyhyt ja selkeä eikä säännöissä ole sudenkuoppia. Pelissä on vähän väkisinkin mukana toisten kiusaamisnäkökulma, sillä riveistä on melko helppoa ja houkuttelevaa, jopa jokseenkin välttämätöntä, tehdä toisille huonoja. Tämä on hyvä huomioida, jos peliä harkitsee esim. ikäsuosituksen alkupäähän (7+) tai muutenkin – kaikkihan eivät siitä tykkää.
Meidän peleissä peli on ollut vähän kuin eri peli eri pelaajamäärillä. Kaksinpelissä ilkeily korostuu, sillä triquetrat meinaavat väkisinkin pursua yli, kun laattoja on paljon suhteessa pelaajamäärään. Useammalla pelaajalla eläimet jakaantuvat tasaisemmin eikä välttämättä pysty hyökkäämään toista vastaan niin tehokkaasti, kun jonojakin on enemmän tarjolla. Kummassakin tapauksessa on kuitenkin saatu hyvät pelit aikaan.
Jotakin tuttua
Triquetassa (2023) on paljon samaa kuin Colorettossa (2003). Jälkimmäinen oli parikymmentä vuotta sitten lautapeliharrastukseni alkuaikojen pelatuimpia, yhdessä Carcassonne Kivikauden (2002), Menolipun (2004), Munchkinin (2001) ja Bohnanzan (1997) kanssa. Coloretto on ollut myös yksi meidän isompien lasten lempparipeleistä n. viisi vuotta sitten, 6-8 -vuotiaina. Silloin sitä kovasti meillä pelattiin.
Colorettossakin pelivuorolla voi joko asettaa kortin jonoon tai ottaa jonon itselleen. Colorettossa otettuja kortteja ei saa olla liian montaa väriä, kun Triquetassa yhtä eläintä ei saa olla liian montaa, mikä molemmissa peleissä johtaa siihen, että yritetään rakentaa toisaalta itselle hyviä ja toisaalta toiselle huonoja rivejä. Pelatessa tulee fiilis, että kyse on saman pelin eri versiosta, vaikka Triquetassa pisteytys on raaempi, sillä yksikin ylimääräinen eläinpala on kohtalokas ja vie sen eläimen pisteet miinukselle. Toki myös piiloon nostettavat kaksi palaa poikkeavat Colorettosta ja ne antavatkin Triquetalle kivan lisämausteen.
Molemmista peleistä tykkään, ja Coloretto meiltä löytyykin. En usko, että molemmille peleille löytyy koloa omasta hyllystä. Coloretto vie meidän tapauksessa voiton, sillä se on pienemmässä boksissa, ja sen etuna etuna itselläni on myös nostalgialisä. Erinomaisia pelejä molemmat.
Koko perhe pelaa 
Jätä kommentti