Pohjois-Amerikassa on Cascadia-niminen alue, jonka maisemaa eläimineen saman nimisessä pelissä rakennellaan. Cascadia-lautapeli on mm. vuoden 2022 arvostetun Spiel des Jahres -lautapelipalkinnon voittaja eli palkittua laatua. Se ylsi finaaliin myös Pelaajien Valinta 2023 -perhesarjassa. Meillä olemme pelanneet tätä perhepelinä 11- ja 13-vuotiaiden kanssa ja lisäksi aikuisporukassa monenlaisissa eri kokoonpanoissa.
Ikäsuositus: 10+
Pelaajamäärä: 1-4
Peliaika: 30-45 min
Maastolaattojen asettelua
Randy Flynnin suunnittelemassa pelissä kukin pelaaja rakentaa eteensä laatoista omaa maisemaa, jossa on mahdollista olla viittä eri maastotyyppiä, joissa eläimet asuvat. Pisteitä saa lopuksi kunkin maastotyypin suurimmasta alueesta omassa maisemassa. Lisäksi kaikista pelaajista suurimman alueen kustakin maastotyypistä rakentanut saa bonuspisteitä (isommilla pelaajamäärillä myös toiseksi tullut).
Ihan näin simppeli Cascadia ei kokonaisuudessaan ole, vaan laattojen päälle rakennetaan ikään kuin toiseen kerrokseen eläinmerkeillä erilaisia muodostelmia, ryhmiä ja jonoja, joista saa pisteitä sen mukaan miten eläimet niissä toisiinsa nähden asettuvat. Jokainen eläin antaa pisteitä pelin alussa arvotun pisteytyskorttinsa mukaan.
Vuorollaan pelaajat saavat valita tarjolla olevista neljästä maastolaatta/eläinmerkki-parista yhden. Laatan asettamisessa ei ole muita rajoitteita, kuin että sen pitää koskea vähintään yhteen laattaan. Toki käytännössä yleensä tavoitellaan tilannetta, jossa se koskisi toiseen saman maastotyypin laattaan.
Eläinmerkki puolestaan asetetaan jollekin laatalle, jossa on kyseisen eläimen kuva – sitä ei siis ole pakko asettaa juuri pelatulle laatalle. Jokaisessa laatassa on kuvattuna yhdestä kolmeen eläinvaihtoehtoa, mutta sille voi asettaa vain yhden laatan. Maastolaattoja asettaessa pitää huomioida siis myös eläinten paikat, ja miten niistä rakentuu eläinmerkeille sopivia muodostelmia. Tämä onkin yllättävän kinkkinen pulma, kompromisseja joutuu tekemään, ja välillä omat hienot suunnitelmat unohtuvat laattoja asetellessa.
Eläinjonoja, -laumoja ja -muodostelmia
Eläimiäkin on viisi erilaista. Jokaiselle eläimelle on vaihtoehtoisia pisteytyskortteja, joista arvotaan jokaiseen peliin kaikille pelaajille yhteinen pisteytyskorttiyhdistelmä: näin peleihin saadaan vaihtelua pelikertojen välille. Pisteitä voisi saada esimerkiksi karhupareista, lohijonoista ja yksinäisistä amerikanhiirihaukoista. Mitä enemmän pareja tai yksinäisiä haukkoja on, tai mitä pidempi lohijono, sitä enemmän pisteitä saa. Monimutkaisemmissa korteissa pitää saada mm. ketun ympärille eläinpareja tai vaikkapa haukat suoraan linjaan toisten haukkojen kanssa. Näiden pisteytyskorttien mukaan eläinmerkit pyritään asettelemaan maastolaatoille niin, että ne toisivat mahdollisimman paljon pisteitä.
Yleensä panostaminen tiettyihin eläimiin kannattaa, mutta käytännössä se voi olla hankalaa, kun tarjolla on kerrallaan vain neljä eläinmerkkiä, eikä kaikille niistäkään löydy välttämättä paikkaa laatoilta. Välillä voi vilkaista myös mitä toinen tarvitsisi ja hyödyntää kyseisen merkin tai laatan itse, mikäli toinen pelaaja hyötyisi siitä liikaa. Jos joku pelaajista alkaa panostaa vaikkapa lohiin, voi olla syytä itsekin kerätä muutama, jotta ei tule lahjoittaneeksi niitä kaikkia ja suuria pisteitä toiselle. Hieman vuorovaikutustakin pelissä siis on sekä tässä muodossa että kilpailuna suurimmista maastoalueista.
Joissakin maastolaatoissa on vain yksi maastotyyppi ja vain yksi vaihtoehto eläimelle, eli ne rajoittavat vähän enemmän. Toisaalta niistä saa luontomerkin, jolla saa vapauksia laattojen ja eläimen nostamiseen. Kun normaalisti pitää nostaa yksi neljästä parista, saa luontomerkillä ottaa minkä tahansa tarjolla olevista maastolaatoista ja minkä tahansa eläinmerkin. Käyttämättömät merkit ovat pisteitä lopussa, mutta niitä käyttämällä voi saada arvokkaan muodostelman viimeisen eläimen pelattua.
Ajatuksia Cascadiasta
11-vuotiaan kommentti ensimmäisen pelikerran jälkeen: ”Mukava peli, kun pitää strategioida, mutta ei liikaa. Ei voi asettaa eläimiä mihin vaan. Hienot kuvat, eläimet ja maastot. Eka peli voi olla vähän vaikea, kun ei tiedä mistä hakea pisteitä. Pelin kulku on mukava ja kaikilla on mahdollisuus voittaa. Haluan pelata uudestaan.” Itsekin haluan, joten jes! Peli sopii kevyeen pelailuun ja on helposti lähestyttävä: ohjekirja on selkeä ja pelin saa nopeasti pelivalmiiksi. Ikäsuositus 10+ ei ole ainakaan yhtään yläkanttiin, uskoisin jo vähän nuorempienkin pelaavan peliä sujuvasti.
Kuvittajana pelissä on Beth Sobel, joka on yksi lemppareistani. Kovin montaa kuvittajaa en osaa nimetäkään, mutta hän on yksi niistä. Olen joskus arvioissa ihastellut esimerkiksi pelin Wonderland (2018) kuvitusta, joka on hänen käsialaansa. Tunnetumpia pelejä, joissa on hänen kädenjälkeään, ovat mm. Wingspan (2019), Viticulture (2015) ja Calico (2020). Kuvitus on Cascadiassakin kaunista, mutta ihan niin pääroolissa se ei kuitenkaan ole kuin vaikkapa Wingspanissa. Pisteytyskorttien kuvat ovat eläväisiä ja muutenkin kuvitus on nättiä, selkeää ja toimivaa. Mielellään tätä katselee, mutta vielä mieluummin pelaa..
Cascadiassa on paljon samaa kuin pienessä Ecosystem-korttipelissä (2019), joka on myös kertakaikkisen ihana ja yksi lemppareistani pikkupeleistä. Siinä eläinkortteja sijoitellaan ruudukkoon ja pisteitä saa saman tyyppisesti riippuen miten ne ruudukossa toisiinsa nähden sijoittuvat. Vähän kuin Cascadia matkakoossa – toki Ecosystemissä kerroksittaisuus jää pois, mutta peli tuli heti tästä mieleen. Myös kissapeli Calico on vähän saman lokeron peli, mutta huomattavasti raskaampi, sillä laattojen asettelu on paljon rajatumpaa. Cascadiassa vaihtoehtoja laattojen sijoitteluun on enemmän, peli on Calicoa leppoisampi, eikä laita aivoja umpisolmuun. Näitä kaikkia kolmea pelaan milloin vain mielelläni. Cascadia on näistä kolmesta ehkä kuitenkin se peli, joka voisi sujahtaa melkeinpä kenelle tahansa pukinkonttiin, peliharrastajan perhepeli, jota myös aikuisporukassa pelaa miellään.
Koko perhe pelaa 
Jätä kommentti