Wonderland (2018) on kaksin pelattava Daniel Solisin suunnittelema korttipeli, ja heti alkuun sanottakoon, että se on kaunis. Laatikko, kortit, säännöt ja pussukka ovat todella upean näköisiä. Kuvitus on Beth Sobelin käsialaa. Beth Sobel kuvittaa myös Arboretum-pelin uuden version (syksy 2018)! Minusta taisi juuri tulla fani.
Wonderland on International Tabletop Day 2018 Exclusive Product eli saatavuus on melkoisen rajallinen. Meille tämä tuli kaverilta lainaan.
Ikäsuositus: 14+
Pelaajamäärä: 2
Peliaika: 5 min
Mistä on kyse?
Wonderlandissa toinen pelaaja on Liisa Ihmemaassa ja toinen Herttakuningatar (yksi erä kummassakin roolissa). Molemmilla on omat 7 korttiaan, arvoiltaan 1-7. Korteista kolme kumpikin pelaa pelialueen reunoille kuvapuoli alaspäin. Nämä kortit määrittävät kuinka paljon pisteitä mikin rivi tai sarake antaa pelin lopussa.
Herttakuningatar aloittaa ja pelaa yhden neljästä jäljellä olevasta kortistaan aloituskorttien muodostamaan 3×3 ruudukkoon. Tämän jälkeen kortteja pelataan vuorotellen, kunnes ne loppuvat.
Korttien reunoilla on myrkkypulloja ja kakkuja. Myrkkypullon vieressä olevan kortin pisteet nollautuvat ja kakun viereisen kortin pisteet tuplautuvat (ei kuitenkaan alussa reunoille asetetuista korteista). Kortin voi asettaa joko oikeinpäin tai ylösalaisin, mikä vaikuttaa kakkujen ja myrkkypullojen vaikutussuuntiin.
Kun kortit on pelattu, käännetään reunoille pelatut kortit oikeinpäin. Nämä kertovat montako pistettä rivistä tai sarakkeesta saa. Muut rivin/sarakkeen kortit lasketaan palaajakohtaisesti yhteen kakut ja myrkkypullot huomioiden, ja eniten pisteitä saanut saa reunakortin pisteet.
Halutessaan peliin voi ottaa mukaan neljä ihmekorttia. Liisa saa valita yhden näistä reunakorttien asettamisen jälkeen ja pelata sen viimeisenä korttina tyhjäksi jääneeseen ruutuun. Herttakuningatar ei tiedä minkä kortin Liisa on valinnut (tätä ei lukenut säännöissä, mutta pelin suunnittelija totesi näin boardgamegeekin palstalla), mikä antaa Liisalle etua pelin aikana. Herttakuningatar puolestaan saa etua aloittajan roolista. Ihmekorteilla voi esim. vaihtaa rivin/sarakkeen pistekortit tai poistaa myrkyn tai kakun vaikutuksen joltain kortilta rivillä/sarakkeessa.
Kokemuksia pelistä
Peli on niin kaunis (sanoinko sen jo..?), että kovasti toivoin sen olevan hyvä ja mikropeliksi tämä onkin hyvä. Mielelläni pelaan uudelleenkin, mutta peli ei ihan omien lempparien joukkoon pääse. Ehkä ruudukon laajentaminen yhdellä rivillä ja sarakkeella olisi tehnyt pelistä aavistuksen pidemmän (edelleen mikropelin) ja hieman syvemmän. Nyt peli on liiankin nopeasti, 5 minuutissa, ohi.
Peruspelissä on vain 14 korttia ja laajennuksessakin vain neljä lisää. Mitään muuta ei pelaamiseen tarvita. Jokaista pelattavaa korttia pitää miettiä tarkasti. Tiedät pelin aikana vain osan reunakorteista eli lopun pistemääristä (omasi), mikä vaikuttaa pelaamiseen. Alkuun reunakorteiksi pelaamasi kortit määräävät myös millä korteilla näistä pisteistä taistelet. Myös kakut ja myrkyt aiheuttavat harmaita hiuksia kortteja asettaessa. Vastapelaaja voikin viedä parhaan paikan tai nollata parhaan korttisi. Aika hyvin pohdittavaa muutaman vuoron peliin!
Kuvitus on kaunis, mutta teema on hyvin kevyt. Kuvituksen lisäksi teema ei näy pelissä lainkaan, ja käytännössä saman pelin olisi voinut toteuttaa pelkästään numerokorteilla. Se olisi voinut olla jopa selkeämpi: nyt Liisan ja Herttakuningattaren kortteja on vaikea erottaa toisistaan. Erona on vain reunan ohuen viivan väri ja kuvio numeron alla. Kokeilemassamme peliyksilössä oli eriväriset korttisuojat helpottamassa erottamista. Hyvä ratkaisu!
Yhteenvetona: yllättävän strateginen superlyhyt mikropeli näppärästi mukaan otettavassa muodossa. Ja kaunis!
Koko perhe pelaa 
Vastaa