Coloretto

Coloretto on Michael Schachtin suunnittelema korttipeli vuodelta 2003, jota pelasin yli kymmenen vuotta sitten monia kymmeniä kertoja. Nostalgiasyistä ostin sen meille nyt keväällä, ja vasta tänään se päätyi pelipöytään. Hyvä korttipeli pikkuruisessa laatikossa – meilläkin nyt reissussa mukana. Ja lisäksi tätä voi pelata myös kahdestaan – kaksinpelin säännöt löytyvät joko ohjevihosta tai netistä, painoksesta riippuen. Tämä oli minulle ylläri, oma painoksemme on 3-5 pelaajalle.

Ikäsuositus: 8+
Pelaajamäärä: 2-5
Peliaika: 30 min

Coloretto

Mistä on kysymys?

Pelipöydällä on paikka yhtä monelle korttiriville kuin on pelaajia, rivien merkkinä ovat rivikortit. Yhteen riviin mahtuu korkeintaan kolme korttia. Pelaajille annetaan eriväriset kortit, jotka he asettavat eteensä.

Vuorollaan pelaaja voi joko nostaa kortin pakasta ja pelata sen johonkin riviin tai valita rivin jonka nostaa itselleen. Korttirivin nostamisen jälkeen pelaaja ei enää saa vuoroa sillä kierroksella ja myös ko. rivikortit poistetaan käytöstä. Pelaaja lajittelee nostamansa kortit väreittäin eteensä. Jokerikorttien värit saa päättää pelin lopuksi. Kun kaikki rivit on nostettu, palautetaan rivikortit keskelle ja pelataan uusi kierros.

Coloretto peli käynnissä
Keskellä ovat korttirivit, reunoilla pelaajien kierrosten kuluessa nostamat kortit

Meneillään on viimeinen kierros kun nostopakasta on jäljellä 15 korttia. Tämän merkkinä on pakassa oma korttinsa. Lopuksi lasketaan pisteet. Pelaaja saa pisteitä pistetaulukon mukaisesti kolmesta väristä, joita hänellä on eniten. Muut värit tuottavat vastaavasti miinuspisteitä.

Kokemuksia pelistä

Peli on mukavan nopea, mikä tarkoittaa aikuisporukalla, että peli toimii hyvin vaikkapa fillerinä. Lasten kanssa pelatessa uusintamatseja on helppo ottaa, eikä tappio jää lyhyessä pelissä niin harmittamaan, toisin kuin vaikkapa pidemmässä sukulaispeli Zoolorettossa. Pieni koko on myös plussaa, sillä peli kulkee helposti mukana vaikkapa kesälomareissussa niin kuin meillä.

Kameleonttikuvitus on toimiva ja selkeä. Oikeastaanhan peli on abstrakti, eikä kortteihin vaadittaisi mitään kuvitusta. Kameleonttiteema toimii väriin perustuvassa pelissä kuitenkin mainiosti. Meidän korteistamme ruskeat on joku edellisistä omistajista merkinnyt R-kirjaimella, eli ne eivät ole erottuneet riittävästi jostain toisesta väristä. Eri väreissä on kyllä eri pohjakuviot, eli kuvituksessa värien erottamisen hankaluudet on pyritty ottamaan huomioon. Meillä ei ole värien erottamisessa hankaluuksia eikä tämmöistä olisi tullut mieleen ilman noita merkintöjä pohtiakaan.

Korttia asettaessa näkee toisten pelaajien keräämät värit, joten rivejä voi rakentaa tuon tiedon pohjalta. Pitää kuitenkin huomioida, että muut voivat omalla vuorollaan viedä sinulle hyvän rivin tai suolata itsellesi rakentamasi rivin. Pelissä pitääkin ottaa riskejä ja arvioida ehtiikö toinen viedä itselleni hyvän rivin tai joutuuko lopulta itse ottamaan huonon, mikäli valintaa ei tee ajoissa. Pisteiden kannalta yksi vääränvärinen kortti ei vielä ole kovin paha juttu, mutta kun niitä kertyy väkisinkin toinen ja kolmas ja…

Coloretto liikaa värejä
Tässä värejä on jo kaksi liikaa ja niistä saa miinuspisteitä.

Rivin valinnassa ja rakentamisessa on sama jännitys kuin Carcassonne korttipelissä. Coloretto on pistelaskultaan kuitenkin simppelimpi ja toimii lastenkin kanssa tosi hyvin. Peli olikin todella helppo opettaa lapsille (ja aikuisille). 6- ja 8- vuotiaamme ovat tosin pelanneet paljon Zoolorettoa, jossa idea on pitkälle sama – onhan se Colorettosta kehitetty lautapeli. Mutta veikkaan, että ilman sitäkin lapset olisivat oppineet pelin hetkessä.

Kaksinpeli

Meillä on vanhempi versio Colorettosta, eikä siinä ole suoraan sääntöjä kaksinpeliin, toisin kuin uusissa. Uudemmissa versioissa tämä on toteutettu muutamalla lisäkortilla ja pienin sääntömuutoksin. Kaksin voi kuitenkin pelata myös vanhemmilla versioilla, ilman mitään lisäkortteja.

Käytännössä olennaisin muutos kaksinpelissä on, että rivejä on kolme, joista ensimmäisen mahtuu yksi kortti, toiseen kaksi ja kolmanteen kolme korttia riviin (uusien versioiden lisäkortit ovat näiden rivien rivikortit). Kun molemmat pelaajat ovat valinneet rivinsä, poistetaan ylimääräisen rivin kortit pelistä ja pelataan jälleen uusi kolmen rivin kierros. Tämän lisäksi erona on, että alussa molemmat saavat kaksi eriväristä korttia eteensä yhden sijaan.

Oli hauska yllätys, että Colorettoa voi pelata kahdestaan. Meillä se tarkoittaa, että iltoihimme tulee yksi pikkupeli lisää lasten nukahdettua. Useinkaan ei jaksa pitkää tai monimutkaista peliä, joten Coloretton, Bubblee Popin tai Carcassonne korttipelin tapaiset nopeat ja helpot pelit ovat kiva vaihtoehto leffan tuijottamiselle tai somettamiselle.

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

Create a free website or blog at WordPress.com.

Up ↑

Create your website at WordPress.com
Get started
%d bloggers like this: