SpellBook: lautapeli loitsujen maailmasta

SpellBook (2023) -lautapelissä pelaajat osallistuvat loitsukilpailuun tavoitteenaan täyttää oma loitsukirjansa uusilla loitsuilla. Sinulla on tavoiteltavana seitsemän loitsua, ja kaverina voimaeläin tai miten velhon eläinkaveria haluaakaan kutsua. Pelin suunnittelija on Phil Walker-Harding, joka on suunnitellut mm. Sushi Go!:n (2013) ja Bärenparkin (2017). Nimekäs kaveri siis.

Ikäsuositus: 12+
Pelaajamäärä: 1-4 (yksinpeliä ei meillä ole kokeiltu)
Peliaika: 45 min

Mistä on kyse?

Käytännössä peli etene vuoroissa siten, että yksi vuoron kuluu aina yksi päivä, jonka aikana on mahdollista tehdä kolme toimintoa: aamulla, päivällä ja illalla. Alkuun nämä toiminnot ovat hyvin simppeleitä. Aamulla otetaan kaksi ainesosaa pussista (eli materiaa syöksevästä pyörteestä) tai yksi alttarilta, päivällä voi laittaa yhden ainesosan voimaeläimelle pisteiksi ja illalla voi opetella loitsun. Ainesosia pitää tasaisesti käyttää, sillä niitä ei saa olla varastossa liikaa: korkeintaan yhdeksän.

Loitsuja opetellessa nämä toiminnot monipuolistuvat, eli aamuvaiheessa saat ottaa enemmän ainesosia tai eri tavalla, kuten vaikkapa vaihtaa sinulla jo olevia parempiin, päivävaiheessa laittaa enemmän ainesosia voimaeläimelle tietyin ehdoin ja illalla opetella loitsuja helpommin. Osa loitsuista antaa kertakäyttöisiä etuja ja lähes kaikki voittopisteitä pelin lopussa, joko suoraan pistemääränä tai riippuen vaikkapa opeteltujen loitsujen määrästä.

Loitsuja opetellaan keräämällä loitsun värisiä ainesosasettejä (magmaa, myrkkyä, kasveja, hiiltä jne). Jokaisen loitsun voi opetella kolmella eri tasolla, mutta kunkin loitsun vain kerran pelin aikana. Pitää siis pohtia, millä tasolla minkäkin loitsun haluaa toteuttaa. Voittopisteet ja loitsun vaikutukset ovat eri tasoilla erilaiset. Jokaisessa ainesosassa on myös riimu merkittynä. Tällä on vaikutusta joissakin loitsuissa, mutta erityisesti siten, että 3 samaa riimua vastaa mitä tahansa taika-ainesta.

Peli päättyy, kun joku pelaajista on täyttänyt voimaeläimensä pistepaikat kokonaan tai opetellut kaikki seitsemän loitsua. Käytännössä juostaan siis kilpaa kohti jompaa kumpaa tavoitetta tai tasaisesti molempia, huomioiden samalla missä vaiheessa tavoitteiden toteuttamista muut pelaajat ovat. Kun peli päättyy, lasketaan pisteet loitsuista ja voimaeläimestä. Pelin lopun triggeröinyt pelaaja ei siis välttämättä voita peliä.

Kokemuksia pelistä

Pelin säännöt ovat selkeät, ja pelin saa nopeasti pöydälle. Peli suositellaan opettelemaan käyttäen ensin paristi ykkösloitsusettiä, sitten kakkossettiä ja lopulta vielä muutamasti kolmossettiä. Lopulta kuitenkin on tarkoitus, että loitsut valitaan satunnaisesti – kuitenkin niin, että jokaista väriä tulee mukaan aina yksi ja että kaikilla on samat loitsut. Ykkössetti olikin hyvä opettelusetti, mutta kakkossetillä saimme aikaiseksi vain tylsiä pelejä. Meinasimme jo luovuttaa pelin suhteen tässä kohtaa. Kuitenkin kolmossetti taas toimi, ja myös sekalaiset setit ovat olleet hyviä pelikokemuksia. Tässä piileekin sekä pelin hyvä että huono puoli. Pelikerrat ovat keskenään erilaisia ja vaihtelevia, mutta toisaalta ihan kaikki yhdistelmät eivät toimi ihan niin hyvin kuin toiset.

Minulla on harvemmin mainitsemisen arvoista huomiota insertistä, mutta kylläpä tässä ärsyttää aina peliä aloittaessa kaivella loitsukortteja insertin alta ja välistä. Isot loitsukortit ovat paksut ja kestävän oloiset, mutta teräväkulmaiset, mihin kiinnitin heti huomiota. ”Nää kyllä menee huonoksi heti, kun pyörivät tuolla insertin alla”. Noh, eivät vielä ole menneet, mutta pientä pyöristystä kaipaisin. Kiviä varten oleva kippo on muuten kätevä, mutta mahtuu boksiin kunnolla vain, kun sisällön pakkaa tarkasti tietyssä järjestyksessä. Akryylipäällysteiset ainesosatokenit sen sijaan ovat hyvän tuntuisia käteen: varmasti oikea ratkaisu pikku hiljaa kuluvien pahvilätkien sijasta. Ja nätithän nämä komponentit ovat; peli on pöydällä värikäs ja näyttävä.

Tuurilla on väistämättä iso osa pelissä, ja varsinkin pelin alkuvaiheessa se määrittää mihin suuntaan oma peli lähtee kehittymään. Käytännössä joka peliin lähdetään liikkeelle nostamalla parin vuoron ajan satunnaisia kiviä, jolloin ensimmäiset nostot määrittävät pelin suuntaa vahvasti.

Vuorovaikutusta pelissä ei ole lähes lainkaan. Jos huomaat toisen pyristelevän kohti tietyn väristä loitsua, voit viedä alttarilta juuri sen värisen ainesosan. Toki myös kilpajuoksu kohti seitsemää loitsua ja/tai täyttä voimaeläinalustaa määrittää pelin kulkua. Toinen voi lähteä keräämään ainesosia voimaeläinalustalle sellaisella vauhdilla, että sinun täytyy tehdä omat ratkaisusi pian päättyvän pelin näkökulmasta.

SpellBook vaatii muutaman pelin, että loitsuyhdistelmien combot tulevat tutummiksi ja oppii hahmottamaan miten ne tukevat toisiaan. Alkuun oma käsitykseni nimittäin oli, että peli loppuu jo ennen kuin se alkaa. Muutaman pelin jälkeen ehtii hahmottaa paremmin loitsujärjestystä, ja peliin tulee hieman sitä kaivattua syvyyttä. SpellBook onkin oikein toimiva peli, jos kaipaat nopeahkoa kevyttä peliä, joka muuntuu vähän joka pelikerralle eikä vuorovaikutuksen puute haittaa.

Kiitos arvostelukappaleesta Asmodee Nordics!