Azul-pelisarja on edennyt jo neljänteen osaan. Azuleista ensimmäinen ja kolmas ovat olleet omaan makuuni sopivia ja siksipä neljättäkin odotin innolla. Ensimmäisessä Azulissa rakennettiin seinää, toisessa lasi-ikkunaa ja kolmannessa huvimajan lattiaa. Nyt rakennetaan puutarhaa! Jos joku ei jaksa lukea pidemmälle, niin paljastettakoon jo nyt, että peli nousi lempi-Azulikseni ja tällä hetkellä muutenkin itselleni mieluisampien pelien joukkoon.
Azul Queen’s Gardenissa pelialueen keskeltä nostetaan eläin- ja kasvilaattoja sekä isompia pahvisia puutarhalaattoja. Näistä saa valita kaikista tarjolla olevista laatoista joko samanväriset tai kuvioiset laatat omalle varastolaudalleen.
Varastolaudalta eläin-, kasvi- ja puutarhalaattoja asetetaan omalle pelilaudalle. Asettamisen hinta riippuu laatan kuviosta ja se maksetaan Azulista tutulla tavalla toisilla laatoilla. Vihreää perhoslaattaa varten tarvitset lisäksi maksuksi joko kaksi perhoslaattaa tai kaksi vihreää laattaa. Täsmälleen samanlaisella laatalla ei kuitenkaan saa maksaa.
Laatan voi asettaa vapaasti, mutta jos sen asettaa toisten laattojen viereen, siinä pitää olla jotain samaa kuin yhdessä laatassa, jota se koskettaa (sama väri tai kuvio). Asettelu on siis paljon vapaampaa kuin muissa Azuleissa, kun etukäteen ei ole määrätty, mihin laatta pitää sijoittaa. Pisteitä saa lopuksi yli kolmen samanlaisen kuvion tai värin ryhmistä, kuvioista riippuvan määrän. Lisäksi neljässä välipisteytyksessä pisteytetään tietyt kuviot tai värit lukumäärän mukaan.
Se, miten laattoja on tarjolla poikkeaa aiemmista Azuleista. Tutut tehdaslaatat ovat kokonaan poissa. Alkuun valittava on neljä eläin- tai kasvilaattaa puutarhalaattapinon päällä. Aina kun pinon päältä otetaan laattoja, siirtyy päällimmäinen puutarhalaatta päällä olevine laattoineen pöydälle, ja pinon päälle tulee uudet neljä eläin- tai kasvilaattaa. Jos nostaa muualta kuin pinon päältä, ei uusia laattoja seuraavalle tule valittavaksi – tälläkin voi taktikoida. Kuitenkin valinnan saa tehdä kaikista pöydällä olevista laatoista, ei vain yhdeltä puutarhalaatalta. Tyhjennyttyään myös puutarhalaatat tulevat valittaviksi ja ne voivat olla osana valintaa.
Erityisesti pidän laattojen vapaammasta asettelusta. Värien tai kuvioiden paikkoja laudalla ei ole ennalta määrätty, ainoastaan viereen asetetut laatat rajoittavat mahdollisuuksia ja myös pistesaldoa, vähän Calicon tapaan. Lisäksi, kun kastoissa on sekä väri että kuvio, se tuo lisää vapausasteita ja toisaalta myös pohdittavaa peliin. Vaikka olisin laattoja valitessa ajatellut kerääväni vihreitä laattoja, jotta saan asetettua vihreän perhosen, voinkin lopulta valita asettavani näistä laatoista esimerkiksi linnun perhosen sijasta. Pelissä on ikäänkuin monta puzzlea: mitkä laatat valitsen, mitä lopulta asetan ja miten sen maksan, ja miten asetan laatan laudalle, jotta saan suurimman hyödyn.
Ihan kepeäksi perhepeliksi tästä ei ole, mutta meillä 12-vuotias tähän kyllä tykästyi. Hän on tosin kokenut lautapelaaja. Peli on selvästi raskaampi kuin aiemmat Azulit tai vaikkapa se aiemmin mainittu Calico, haastava puzzle on kyseessä.
Koko perhe pelaa 
Jätä kommentti