Viikinkien laakso -lautapeli

Haban Viikinkien laakso -lautapeli (Tal der Wikinger, 2019) voitti Saksassa arvostetun Kinderspiel des Jahres 2019 eli Vuoden lastenpeli -palkinnon. Sitä edeltävien vuosien voittajat Lohikäärmeen henkäys ja ICECOOL ovat olleet meillä hittejä, joten odotukset myös Vikinkien laakson suhteen olivat korkealla jo ennen kuin laatikkoa avattiin.

Tämä postaus on tehty yhteistyössä Tevellan kanssa, jonka kautta Viikinkien laakso saatiin suomeksi vuonna 2020. Kiitos Tevellalle arvostelukappaleesta.

Ikäsuositus: 6+
Pelaajamäärä: 2-4
Peliaika: 15-20 min

Tynnyrikeilausta strategiavivahteella

Wilfried ja Maria Fortin suunnittelema Viikinkien laakso yhdistelee sekä näppäryys- että strategiaelementtejä (nämähän ovatkin samat suunnittelijat kuin Etanarallissa, pitääkin seurailla heidän tekemisiään). Viikingeillä on keilailukilpailu, jossa tynnyreitä fiksusti kaatamalla voit voittaa kultakolikoita. Lopussa rikkain viikinki voittaa ja hänestä tulee Viikinkilaakson päällikkö. Panokset ovat siis kovat.

Pelilauta on iso ja Habamaisen värikäs. Sen keskellä on reikiä tynnyreille, joita on neljä, pelaajien väreissä. Nämä ovat kaikki mukana riippumatta pelaajien määrästä. Samoissa väreissä löytyy viikinkilaatat, jotka asetetaan liikuteltaviksi laiturille sekä pahviset veneet säilytysastioiksi rahoille.

Pelivuoro koostuu kahdesta osasta: ensin kaadat tynnyreitä pallolla keilaamalla, sen jälkeen siirrät viikinkejä laiturilla sen mukaan minkä värisiä tynnyreitä on kaatunut. Viikinkien siirtojärjestyksen saat valita itse. Lisäksi jos joku viikinki tipahtaa alas laiturilta, jaetaan rahaa muille sen mukaisesti miten viikingit sijaitsevat laiturilla sillä hetkellä.

Kuka saa kolikoita?

Laiturilta löytyy kaksi riviä koloja: ylempiin arvotaan pelin alussa lippuina liehumaan rahasummat ja hahmojen kuvat, alarivi jää vapaaksi hahmojen liikkumiseen. Kaatunut tynnyri tarkoittaa, että sen värin viikinkiä liikutetaan seuraavaan vapaaseen koloon laiturilla.

Hahmojen siirtojärjestyksellä voi vaikuttaa paljonkin siihen mihin paikkoihin hahmot päätyvät ja kuka putoaa tai on vaarassa pudota laiturilta. Kun joku sitten putoaa, on aika jakaa rahaa viikingeille. Silloin katsotaan millaisen lipun alla laiturille jääneet viikingit ovat, ja kukin viikinki saa rahaa sijaintinsa mukaan:

  • Rahalippu: saat pankista niin monta kolikkoa kuin sillä kohdalla näkyy
  • Toisen viikingin lippu: saat tämän viikingin laivasta yhden kolikon
  • Oman viikingin lippu: saat viedä kaikista muista laivoista kolikon

Kun kaikki rahat on jaettu, päättyy peli kyseisen vuoron loppuun ja eniten rahaa laivaansa kerännyt viikinki voittaa. Rahojen jakoon kierroksilla osallistuvat myös ne pelaajavärit, joilla kukaan ei pelaa ja tällainen pelaajaton viikinki voi myös voittaa koko pelin.

Pelikokemuksia ja ajatuksia

Kovin yllättävää ei ollut, että meillä 8-vuotias ihastui peliin: hän yleensäkin pitää siitä, että peleissä on jokin näppäryyselementti mukana. Keilaus muistuttaa pitkälti neppailupelejä, joista hän pitää. Mukavaa on, että tähän on yhdistetty oikeita strategisia valintoja, jotka sitten kuitenkin on sumeutettu keilauksen satunnaisuudella, joten liian vakavasta pelistä ei ole kyse. Tuuria, näppäryyttä ja pohdintaa selkeässä paketissa. Säännöt on lisäksi nopeasti selitetty ja pelaamaan pääsee nopeasti.

Komponentit ovat Haballe tyypillisesti hienot: iloisen väriset ja laadukkaat. Keilapallo on kevyttä muovia, mikä on varmasti fiksu ratkaisu. Puinen, painavampi pallo olisi varmasti miellyttävämpi käsitellä, mutta painava pallo lastenpelissä, jossa palloa on tarkoitus viskellä, ei välttämättä niin hyvä ratkaisu olisikaan. Nythän palloa saa välillä etsiä sohvan alta tai kaverin sylistä. Pieni miinus tulee kyllä pelin upeimman näköisistä komponenteista eli viikinkilaivoista: ne eivät meinaa pysyä kunnolla kasassa. Ne mahtuvat kyllä kokonaisena ilman purjeita juuri ja juuri laatikkoon, eli kokoon liimaaminen voisi olla vaihtoehto.

Isompien lasten kanssa pelatessa pelin ydin on laiturilla siirtely. Kenet haluan pudottaa? Missä järjestyksessä viikinkejä siirrän? Keilaaminen jää vähän sivuosaan, mutta on toki lapsista hauskaa. Keilat kaatuvat vähän miten haluavat, joten isommin vuoroaan voi pohtia vasta keilausosuuden jälkeen. Yleensä nimittäin juuri silloin kuin oikein jotakin väriä haluaisit liikuttaa meneekin pallo ohi. Hups. Pienemmille lapsille keilaamisosuus on se juttu, ja laituritaktikointi voi ainakin alkuun mennä vähän ohi, mutta pikkuhiljaa sekin hahmottuu ja satunnaisestikin siirtämällä voi pärjätä mukana hyvin. Ikäsuositus pitää kuitenkin hyvin paikkansa, ehkä jo 5-vuotiaan kanssa peli voisi toimia hyvin. Myös kolmevuotiaamme tykkää keilata tynnyreitä, mutta ei toki ymmärrä laituripuolesta mitään eli muutama vuosi ikää tarvitaan vielä lisää.

Hieman strategiointia on myös keilausosuudessa: vuoron alussa ennen keilausta saat asetella kaatuneet tynnyrit itsellesi suotuisasti tai tietyt värit seuraavalle hankalasti, jolloin toki jätät (=yrität jättää) hankalat kaatamatta. Pelasimme myös sellaista itse keksimäämme varianttia, että tynnyrit sai asettaa ne kaatanut pelaaja. Tällöin keilaus vaati enemmän taitoa, kun tynnyrit olivatkin tyypillisesti hankalissa muodostelmissa. Suosittelen kokeilemaan näinkin päin varsinkin isompien peleissä, jos keilaus alkaa sujua liian hyvin!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

Ylös ↑

Create your website at WordPress.com
Aloitus
%d bloggaajaa tykkää tästä: