Yritän yleensä vältellä tietopelejä, usein ne vain tekevät oman osaamattomuuden kiusallisen näkyväksi. Lapset kuitenkin tykkäävät tietovisoista, joten telkkarista meillä katsotaan silloin tällöin Mental Samuraita, Haluatko miljonääriksi, The Wall Suomi, Jahti… Siksipä etukäteen arvelin, että meidän isoimmat lapset saattaisivat pitää tietopelistä.
Lähipiirissäni ja pelikerhossa on kehuttu aikuisten (eli alkuperäistä) versiota Smart10-pelistä (2017), mutta en ole itse sitä kokeillut. Smart10 Junior on lasten versio tästä pelistä. Meillä pelaamassa ovat vanhempien lisäksi 10- ja 8-vuotiaat lapset.
Ikäsuositus: 7+
Pelaajamäärä: 2-8
Peliaika: 20 min
Smart10 Junior on saatu arvostelukappaleena Martinexilta.
Mistä on kyse?
Kotelon sisällä on kysymyskortteja, joiden vastaukset jäävät 10 nappulan alle piiloon. Alkuun luetaan kysymys, jonka jälkeen vuorotellen vastataan ja tarkistetaan vastaus nappulan alta. Oikean vastauksen jälkeen saa nappulan palkinnoksi, ja saa seuraavalla vuorollaan jatkaa vastaamista. Väärästä vastauksesta tipahtaa pois, ja mukaan pääsee seuraavan kysymyksen kohdalla. Halutessaan voi myös passata, jolloin saa pitää siihen asti keräämänsä nappulat. Nämä nappulat merkitään pisteiksi.
Kysymyksiä on viittä tyyppiä:
- Väri: Minkä värinen on Pikku-Myyn mekko?
- Järjestys: Esim. eläimet nopeusjärjestykseen.
- Määrä: Lukumäärä tai vaikka vuosiluku. Kuinka monta tahkoa on suorakulmaisessa särmiössä?
- Oikein/väärin: Onko neva suotyyppi?
- Avoin: Mikä on elokuvan nimestä puuttuva osa? (Kanelia kainaloon, …)
Kysymyskortteja on 100 kaksipuoleisena eli käytännössä yksittäisiä kysymyksiä/vastausvaihtoehtoja korteilla on yhteensä 2000. Käytetyt kysymyskortit sujahtavat pakan pohjalle, jolloin paljastuu uusi kysymys ja homma jatkuu. Ohjeissa kehotetaan pelaamaan esimerkiksi 30 pisteeseen asti.
Kokemuksia Smart10 Juniorista
Koko peli mahtuu muoviseen koteloon, joka on noin leipälautasen kokoinen. Peliä voikin pelata joko härpäkkeen ympärillä tai isommassakin tilassa niin, että kotelon ojentaa aina seuraavalle pelaajalle. Tosi näppärää, että kysymyksiä ja vastausvaihtoehtoja ei tarvitse kauempaa tihrustaa. Kotelon kansi on aika tiukka, mutta senkin oppii muutaman kortinvaihtokerran jälkeen sulkemaan ja avaamaan ilman, että pelkää kotelon hajoavan.
Kysymykset ovat monipuolisia: osa on hankalia kaikille, osa lapsille. Osa on helppoja lapsille, mutta aikuisille tai vanhemmille lapsille vaikeita. Eri lastenohjelmien hahmojen vaatteet olivat esimerkikisi lapsilla tuoreessa muistissa, kun taas itselleni ne olivat hankalia. Kysymykset käsittelevät monipuolisesti kaikenlaista: luontoa, eläimiä, musiikkia, maantietoa, elokuvia, urheilua, kielitietoutta, avaruutta, uskontoa… Ja vaikka välillä osuu kysymys, josta ei ole hajuakaan, niin seuraava voi olla helpompi. Itse tykkään myös, että kysymys on kaikille sama. Ja pelatessa myös oppii: esimerkiksi yllä olleista esimerkkikysymyksistä lapsille uusia juttuja olivat särmiö ja tahko ja ehkä itsellekin mieleen jäi muutaman piirrossankarin vaatteiden värit.
Osassa kysymyksissä pitää oikeasti tietää täsmälleen (lähinnä avoimet kysymykset), kun taas monissa voi myös tehdä valistuneita arvauksia, mikä sekin on hauskaa. Lisäksi hienoa pelissä on, että voit valita ikäänkuin monesta kysymyksestä: kaikkia kymmentä juttua yhdellä kortilla ei tarvitse tietää, riittää että tiedät edes yhden. Ja taktikoinnillekin on paikkansa: vastaanko ensin tuon supervaikean vaihtoehdon, jonka tiedän (jes!) vai ehkä sen kaikista helpoimman, niin se ei jää muille vastattavaksi.
Peli toimii hyvin lasten kesken, mutta myös koko perheellä. Lapsista tuntuu olevan myös hauskaa, että aikuinen ei tiedä kaikkea. Kysymykset suorastaan houkuttelevat yrittämään vielä kerran ja vielä ja vielä.. kunnes meneekin väärin ja menettää nappulansa. Lapset tuntuvat tunnistavan rajansa ja osaamisensa paremmin, osaavat lopettaa ajoissa. Ja homma onnistuu myös etänä, riittää että kuvaa videopuhelussa kysymyshärpäkettä ylhäältäpäin.
Koko perhe pelaa 
Jätä kommentti