Viime aikoina olen lukenut paljon (jostain syystä ruotsalaisia) dekkareita, Camilla Läckbergiä ja Mons Kallentoftia (lämmin suositus molemmille). Myös tv:stä viimeksi katsomamme sarja, kotimainen Pohjois-Pohjanmaalle sijoittuva Kaikki synnit, on samaa genreä.
Lähtökohtaisesti Chronicles of Crime – lautapeli kiinnostikin kovasti jo teemansa puolesta. Toisaalta pelissä tarvittava virtuaalitodellisuutta hyödyntävä appi ja QR-koodien luku pelin edetessä ovatkin sieltä kiinnostusjanan toisesta päästä. Jälkimmäiset liippaavat hyvin lähelle työtäni, joten mitään suurta vastustusta ei kuitenkaan ole, vain lähinnä tässä lautapeliyhteydessä: lautapelit ovat meillä olleet yhdessäoloa ilman älylaiteita.
Mistä pelissä on kyse?
Chronicles of Crime on sovellusvetoinen yhteistyöpeli. Laatikossa on erilaisia kortteja ja pelialustoja, mutta ilman appia pelaamaan ei pääse. Sovellus kertoo mitä ja missä on tapahtunut, ja pelaajien tehtävänä on selvittää syyllinen ja tapahtumat tarkemmin. Ratkaistavia mysteereitä on sovelluksessa muutamia, mutta niitä saa ostettua lisääkin.
Pelissä on mm. paikka-alustat ja henkilökortteja, joissa on QR-koodit. Jos esimerkiksi haluat johonkin paikkaan, luet sen QR-koodin. Tämän jälkeen voit haastatella paikassa olevaa henkilöä lukemalla kortin QR-koodin. Jos henkilö mainitsee jonkun paikan tai toisen henkilön, otetaan peliin mukaan uusia tutkittavia henkilöitä ja/tai paikka-alustoja ja tutkimus laajenee.
Joissakin paikoissa on mahdollista tehdä myös tutkimusta, eli katsella ympärilleen, sovelluksessa jälleen. Jos käytössä olisi virtuaalitodellisuuslasit, voisi niitä käyttää ja katsella ympärilleen siten. Muuten laitteesta riippuen kuvaa voi liikutella sormin ja/tai laitetta liikuttamalla. Kun kuvassa näkyy esineitä voidaan ne poimia todisteiksi ja niitä voidaan käyttää mm. henkilöhaastatteluissa apuna. Pelaajien apuna on myös muutama asiantuntija, mm. hakkeri ja lääkäri. Todisteita voi lähettää myös heille tutkittavaksi, jolloin rikoksesta voi paljastua lisää.
Kaikki pelissä tehtävät tutkimukset ja haastattelut kuluttavat pelin aikaa, joka on sovelluksessa nähtävissä. Ajan kuluminen ja vuorokauden aika vaikuttavat pelin tapahtumiin. Kun pelaajat ovat valmiita ratkaisemaan mysteerin, heiltä kysytään muutama kysymys. Näiden kysymysten vastaukset yhdessä kuluneen ajan kanssa määrittävät miten hyvin suoriuduttiin.
Kokemuksia pelistä
Peliohjeläpyskä oli ohut ja selkeä, mutta varsinaisesti pelaamisen makuun pääsi sovelluksen tutoriaalin avulla. Pelaaminen on helppoa ja suoraviivaista. Meillä käytetty laite oli iPad, ja tabletilla isolla ruudulla sovellusta olikin mukavan selkeä käyttää. Välillä tuli luettua naapurikortin koodi halutun sijaan, mutta muuten koodien luku sujui niin näppärästi, että se kävi melkein itsestään. Turhaan ahdistuin asiasta etukäteen: pelin aikana en uhrannut ajatustakaan sille, että laitteen käyttö pelin osana jotenkin harmittaisi.
Meillä peliä kokeiltiin kahdestaan aikuisten kesken. Teema jo sulki lapset pois vaikka isommat kovasti vakuuttivatkin, ettei haittaisi, että joku kuolee. Kaksinpelinä peli toimikin hyvin. Pystyimme lukemaan sovelluksen tekstit vieretysten eikä tarvinnut lukea ääneen ja ymmärtää toisen englannin lausumista. Molemmille riitti myös tekemistä – epäilen, että isommalla pelaajamäärällä näin ei välttämättä olisi, koska suuria päätöksiä ja pohdintaa pelissä ei kuitenkaan älyttömästi ole.
Tästä tullaankin pelin ongelmaan. Peli ei sinänsä sisällä paljonkaan päättelyä, vaan on aika suoraviivainen. Toki jos paikkatutkinnassa jää jotain huomaamatta, peli vaikeutuu. Lisäksi aikaa kuluu, eli pitää valita missä järjestyksessä ja miten perinpohjaisesti asioita tutkii. Jonkin verran koin, että mukana oli myös tuuria. Joissakin mysteereissä syyllinen jäi löytymättä, kun emme osanneet kuulustella uudelleen tiettyä henkilöä satunnaisen todisteen löytymisen jälkeen. Toki voi olla, että meillä jäi huomaamatta jokin ilmiselvempi vihje, joka olisi edes jollain tavalla ko. henkilöön viitannut. Silti kuitenkin tuntui, että enemmän edettiin junan kyydissä kuin pakohuonepelimäisesti ongelmia ratkoen. Juna kuljetti kuitenkin sujuvasti, ja peli oli mukavaa ajanvietettä.
Tykkäsin pelin visuaalisesta ilmeestä, ja kasvokuvat pelastivat tarinan, joka sinällään oli kevyehkösti toteutettu. Enemmän koin eläväni Chronicles of Crimen tarinaa kuin vaikkapa Exitien tarinaa, jota ei käytännössä pelatessa edes huomaa. Korteista tuijottavat naamat lähtivät mielikuvissa elämään omaa elämäänsä.
Lainapeli piti palauttaa ennen kuin olimme saaneet kaikkea pelattua läpi, ja vähän jäimme miettimään, että uudelleen voisi vielä pelata. Vahva suositus tälle, jos teema yhtään nappaa.
Koko perhe pelaa 
Jätä kommentti