Jälleen on ollut hieno vuosi suomenkielisten lautapelijulkaisujen osalta. Tuntuu, että tänä vuonna julkaistiin jopa vähän tavallista enemmän pelejä ja tarjontaa oli kovasti Pelaajien valinta -palkintokategorioiden finalisteiksi. Olin itse raadissa mukana ja tänä vuonna puheenjohtajana.
Meillä 8- ja 9-vuotiaat rakentelevat ja pelaavat innolla tabletilla Minecraftia – siksi ajattelin yllättää heidät Minecraft-lautapelillä. Minecraft Builders and Biomes (2019)-pelistä puhuttiin etukäteen "ihan oikeana pelinä", ja siltä se vaikutti myös pienellä tutustumisella, joten uskalsin sen tilata.
Vuosi 2018 oli meidän perheessä neppailupelien vuosi. Neppailupelit ovat näppäryyspelejä, joissa toki taito ratkaisee, mutta usein mukana on myös reilusti tuuria. Ensimmäinen neppailupelimme Snap! tuli meille toukokuussa lähikirpparilta puhtaasti siksi, että meillä ei yhtään neppailupeliä ollut. Silloinen eskarilainen innostui siitä kovin.
Olin napannut meille kirjastosta pelit: Trains: Rising Sun ja Clank! Deck Building Adventure – välipäivien kattaus oli siis valmis. Näistä kumpaakaan ei oltu aiemmin kokeiltu. Lisäksi keksittiin, että lapsillekin olisi kiva opettaa pakanrakennuspeli ja valittiin Dominion, koska se oli näistä ainoa suomenkielinen.
King of Tokyo on Richard Garfieldin palkittu lautapeli vuodelta 2011. Meillä tämän olemassaolo on aiemmin sivuutettu, koska teema on yksinkertaisesti jotain, mikä ei uppoa minulle ollenkaan. Lyhykäisyydessään: hirviöt taistelevat Tokion herruudesta.
Blogia aloittaessani mietin, mistä oikein aloittaisin ja päätin, että kirjoitan ainakin siitä mitä meillä pelataan nyt. Tällä hetkellä erityisesti lapset ovat innostuneet Dungeon Rush -korttipelistä.
Koko perhe pelaa 