Arvaa missä? (2019) on Tacticin perhepeli, jossa pelaajat ovat vakoojakoulun oppilaita. Kukin oppilaista on vuorollaan vakooja, jota muut etsivät, ja lopuksi katsotaan kuka vakoojista on ollut paras piiloutuja. Meillä 8-vuotias on tykästynyt peliin ja siksi se on meidän pelipaljoudessa päässyt tasaisesti pöydälle.
Meidän perheellä oli tänä kesänä vain reilu viikko yhteistä lomaa, mikä oli... noh.. liian vähän. Onneksi viikoksi oli luvattu sateista säätä, niin voitiin suunnitella pelaavamme koko pohjoiseen päin suuntautuvan reissun ajan lautapelejä.
3-vuotiaamme on kasvanut pelailuikään ja kantaa harva se päivä innolla pinon lautapelejä pelattavaksi. Pinossa on yleensä useampi saksalaisen Haban peli: Haban keltainen laatikko on yleensä hyvän lastenpelin tae. Etanarallissa (Schneck-di-wupp! 2018) juurikin tämä tuttu laatikko on kuitenkin erilainen, keltainen kyllä, mutta peltiä. Jotain erikoista tässä täytyy olla, kun perinteinen laatikko on muutettu. Ja onhan siinä: pelinappulaetanat kiipeävät laatikkoa pitkin.
Lapset halusivat päivittää lempilautapelilistansa, joten tässä tulevat uudet suosikit. On hauska nähdä, kuinka erityyppisistä peleistä 10- ja 8-vuotiaat pitävät. Ensinmainittu nauttii stategisemmista lautapeleistä, kun taas nuoremmalla pitää pääosin olla fyysistäkin toimintaa. Molempien listoilta löytyy yksi sama peli, Pelikon suomeksi julkaisema Blank.
Stellar (2020) on Matt Riddlen ja Ben Pinchbackin kaunis avaruusteemainen peli. Stellar pienessä laatikossaan ei ole kevyimmästä ja helpoimmasta päästä, vaikkei kyseessä mikään raskas peli olekaan. 10-vuotias voitti minut tässä pelissä ensiyrittämällä ja varmisti heti voittonsa jälkeen, että kai olen kirjoittamassa tästä blogiin. No, mikä ettei. Blogi ehtikin elää hetken hiljaiseloa.
Brittiläisen tietokirjailija ja journalisti Tristan Donovanin It's All a Game – A Short History of Board Games vuodelta 2017 on mainio lautapelihistorian katsaus. Kirjassa lähdetään liikkeelle Senet-nimisestä pelistä, jota faaraoiden aikaan pelattiin ja päädytään pintaraapaisuun moderneista europeleistä.
Yritän yleensä vältellä tietopelejä, usein ne vain tekevät oman osaamattomuuden kiusallisen näkyväksi. Lapset kuitenkin tykkäävät tietovisoista, joten telkkarista meillä katsotaan silloin tällöin Mental Samuraita, Haluatko miljonääriksi, The Wall Suomi, Jahti... Siksipä etukäteen arvelin, että meidän isoimmat lapset saattaisivat pitää tietopelistä.
Koronan vuoksi lautapelejä on viime viikkoina voinut saman pöydän ääressä pelata vain omalla perheellä. Meidän perheessä pelaajia riittää kotonakin, mutta toki tässä viikkojen kuluessa alkaa kaipaamaan muutakin peliseuraa tai ylipäätään muutakin seuraa, kun aikuiskontaktit ovat aika rajallisia. Ensin kokeiltiin etäpelaamista matalalla kynnyksellä eli ennestään tutuilla videopuhelusovelluksilla. Tässä kokemuksia näistä kokeiluista.
Viimeinen puristus aakkoshaasteesta on ohi. Ihan tavoitteeseen en päässyt, eli päiviä kului muutama enemmän kuin pelien määrä, mutta maaliin pääsin kuitenkin. Tai no, sekin jäi kyseenalaiseksi, sillä pohjoismaiset kirjaimet Å, Ä ja Ö jäivät uupumaan, niinkuin alussa arvelinkin. Ehkä ne vielä vuoden mittaan jostain keksin. Pari peliä tällä viikolla on kirjaston valikoimista, kun omasta hyllystä ei löytynyt vaihtoehtoja ollenkaan.
Viimeisen viikon aikana on tullut pelattua hämmentävästi vähemmän kuin ennen, vaikka ollaan oltu puolisoa lukuunottamatta koko perhe koko ajan kotona. Etäkoulu vie aika paljon energiaa ihan kaikilta ja kaivattu auringonpaiste on houkutellut ulos.
Koko perhe pelaa 