Vuosi 2020 oli aika erilainen kuin etukäteen kukaan osasi ajatella. Peliharrastukseenkin korona itselläni vaikutti ilman muuta, koska pelikerho on ollut ison osan vuodesta tauolla. Meillä kotona pelaajia on kuitenkin viisi (kuudennen täytyy kasvaa vielä vähän), joten pelaamaan kyllä päästiin. Tein myös oventakaisia pelikassien vaihtoja muutaman, niin saimme myös uusia pelejä pelattavaksi. Kovasti kuitenkin kaipaan pelikerhomme säännöllisiä tapaamisia ja erityisesti pelikavereita: toivottavasti taas pian nähdään.
Vähän erityisempinä juttuina tänä vuonna kirjoitin Lautapelioppaaseen Clank! -peliarvostelun, mikä oli itselleni iso juttu. Lautapeliopasta on aika paljon tullut vuosien varrella luettua: olipa kiva päästä itsekin tekemään sisältöä sinne. Lisäksi pelitestattiin puolison kanssa huvipuistopeli Dice Theme Park (2021?) mikä oli mielenkiintoinen kokemus sekin. Printattiin siis pelin materiaalit netistä, pelattiin ja annettiin kokemuksesta palautetta. Odotan kovasti sitä miltä lopullinen peli näyttää ja tuntuu, testiversio oli hyvä. Dice Theme Park tulee olemaan Dice Hospitalin (2018) kaltainen peli, jossa noppia ei heitellä vaan käännellään, ja silmäluvut kertovat huvipuistovieraiden innostuksen kehityksestä.
Mieleenpainuvimmat pelit
Nova Lunaan (2019) tutustuin jo heti tammikuussa, ja ostin pelin itselleni melkein heti sitä kokeiltuani. Se ilmestyi vuotta myöhemmin, alkuvuodesta 2021 myös suomeksi. Arvio pelistä löytyy täältä. Peli on miellyttävällä tavalla suoraviivainen aivopähkinä, josta myös 10-v. esikoinen pitää.
Helmikuussa pelasin paljon, ensimmäistä kertaa yli 100 pelikertaa kuukaudessa. Helmikuussa kokeilin myös Cerebriaa (2018) jossa negatiiviset ja positiiviset tunteet kamppailevat ihmisen minuuden hallinnasta. Pidin pelistä niin paljon, että ostin pelin loppuvuodesta itselleni joululahjaksi. Tämä vuonna tulikin ostettua epätavallisen paljon pelejä. Cerebria oli kuitenkin se suurin (myös laatikon koon puolesta) hankinta.
Maaliskuussa toteutin aakkoshaasteen lähinnä oman hyllyn peleillä. Se olikin aikamoinen urakka, mutta oli hauska saada harvemmin pelattuja pelejä pöytään. Maaliskuussa pelasimme ensipelit myös Paper Talesia (2017), joka oli koronakevään the peli, koska se sattui jäämään meille kirjastolainaan. Peli on kortinvärväyspeli, jossa pöytään pelatut kansalaiset taistelevat naapurimaan kansalaisia vastaan. Samalla pitäisi rakennella rakennuksia keräten rajaa ja resursseja. Pöytään pelatut kansalaiset eivät kuitenkaan ole ikuisia, vaan vanhenevat ja muutamassa kierroksessa kuolevat pois. Tämä oli keväällä meidän iltapelimme lasten mentyä nukkumaan.
Huhtikuussa koronapandemia innosti kokeilemaan myös Pandemiaa (2008), jota en ollut aiemmin kokeillut. Siitä innostuivat myös lapset. Alkuun peliä ei oikein saanut mistään, mutta lopulta meillä onkin kaksi versiota, kun peruspeli saatiin Facebookin kautta ja sen jälkeen arvostelukappaleena myös Pandemic Hot Zone North America (2020) Nämä ovatkin saaneet pelikertoja. Molemmissa yritetään kehittää lääkeet maailmalla leviäviin tauteihin. Hurja aihe pelattavaksi, mutta kyllä tämä on myös yksi tapa käsitellä ajatuksiaan ja tuntojaan. Tekee hyvää välillä voittaa laajalle levinnyt virus.
Toukokuussa pelikertoja oli vain 33, vähiten koko vuonna, mutta kesäkuun lopussa pelikerhomme käynnistyi uudelleen. Olipa mukavaa pelata aikuisporukalla taas. Pelikerho joutui myös vaihtamaan paikkaa muutamaan otteeseen: pelaamme ravintolassa ja asiakasmäärien tiputtua ei yksi jos toinenkaan ravintola enää ollut vakipäivänämme illalla auki. Lopulta paikka vakiintui, kunnes syksyllä jouduttiin taas pistämään pillit pussiin väliaikaisesti.
Kesältä Stellar (2020) ja Ecosystem (2019) jäivät mieleen hyvinä (ja kauniina) pikkupeleinä. Pikkuboksin peleille on oma tärkeä lokeronsa. Näistä ensimmäinen löytyy täältä blogistakin.
Koko vuoden ajan syksyä kohden kiihtyvään tahtiin pelailtiin myös ylipäätään paljon suomeksi ilmestyneitä pelejä, koska olin taas mukana Pelaajien Valinta -raadissa. Finalisteista lisää täällä. Aika kova nelikko oli esim. harrastajasarjan finalistinelikko: Wingspan (2019), It’s a Wonderful World (2019), Veli veljeä vastaan: Suomen talvisota (1918) ja Azul Summer Pavilion (2019). Marraskuussa julistettiin voittajat. Erityisen innoissani olin harrastajasarjan voittajan Wingspanin suomennoksesta: suomiversio nosti jo ennestään hyvän pelin nextille levelille. Lintukorteista on mielenkiintoista lueskella nippelitietoa, ja suomenkielisenä pääsin pelaamaan peliä myös 10-vuotiaamme kanssa.
Muita erityisesti mieleen jääneitä pelejä olivat Undaunted: Normandy (2019), Tzolk’in: The Mayan Calendar (2012), Great Western Trail (2016), Ora et Labora (2011), Papillon (2020) ja Isle of Cats (2019).
Lastenpelejä tuli pelattua myös tosi paljon, koska 3-vuotiaamme innostui lautapeleistä ihan tosissaan. Etanaralli (2018) nousikin itselläni vuoden pelatuimmaksi peliksi 18 pelikerrallaan, vaikka peli tuli meille vasta kesällä. Arvio pelistä löytyy täältä. Magneettisine etanoineen tämä on kyllä aivan loistava pienten lasten peli. Toinen huippuhyvä lastenpeli on Lohikäärmeen henkäys (2017), joka olisi varmasti yltänyt Etanarallin pelimääriin, mutta oli meillä vain kirjastolainassa. Lähikirppariltakin löytyi hauskoja lastenpelejä, mm. Gulo Gulo (2003) ja Mato Mato (2011) (lastenpelien nimet ovat kyllä välillä aika veikeitä).
Yksivuotiaamme sai loppuvuodesta myös suloisen syntymäpäivälahjan: Missä on pikku pupu? -pelin (2016), jossa etsitään pientä pehmopupua kuppien alta. Tähän mennessä pupu on löytynyt lähinnä suusta, mutta pikkuhiljaa edetään.
Joulu toi meille ison pinon lautapelejä, joita olemme innolla pelanneet koko perheen voimin. Tästä se uusi pelivuosi taas käynnistyy.
Pelihaastetta varten metsästetyt
Päätimme ystäväni kanssa tehdä vuonna 2020 sekä Lautapelailua -blogin vuoden 2020 pelihaasteen että aiemmin itseltäni kesken jääneen samaisen blogin pelihaasteen vuodelle 2019. Huonosti meinasi taas käydä, mutta annoin itselleni vähän lisäaikaa ja selvisin lähes kunnialla. Molemmissa haasteissa on 50 kohtaa täytettäväksi. Kumpaakin varten listaamani pelit löytyvät (rumpujen pärinää..) täältä.
Kaikkiin kohtiin ei ollut helppoa löytää sopivia pelejä. Tämä onkin se pelihaasteen paras anti: harrastus laajenee ja pääsee kokeilemaan sellaista, jota ei muuten kokeilisi tai muuten vain joutuu pois mukavuusalueelta.
Vuoden 2020 haasteessa näitä hankalimpia kohtia tai sellaisia, joiden eteen piti nähdä vaivaa, olivat:
7. perinteisellä korttipakalla pelattava peli, johon valikoitui Skip-Bo. Hankalahan tämä kohta ei ollut, mutta eipä ollut pitkään aikaan tullut pelattua perinteisillä pelikorteilla. Lapsena Skip-Boa tuli pelattua paljonkin, ja aina nimenomaan kolmella tavallisella korttipakalla. Varsinaisilla Skip-Bo-korteilla en olekaan koskaan pelannut.
8. Pelissä käytetään puhelinta, Game of Phones (2015): Ilman pelihaastetta en ikinä olisi kokeillut tätä puhelinpeliä. Kortti kertoo mitä omalla puhelimella pitää tehdä, vaikkapa etsiä kuva tai tavara Tori.fistä. Vaihtelevasti nopein/paras/jotain muuta voittaa. Suhtauduin tähän epäilyksellä, ja kyllähän tämä aika erikoinen olikin. Tulipahan kokeiltua. Lapset olivat tosi innoissaan, kun harjoiteltiin yhdessä tiedonhakua netistä peliä varten.
19. Tarot-peli, Strohmann tarot: Olisi ehkä auttanut jos pelissä olisi ollut mukana joku joka osaisi pelin. Aika erikoinen fiilis oli kuitenkin Tarot–korteilla pelata. Saatiin ehkä pelattua oikein.
25. Peli on mustavalkoinen, Da Vinci Code (2002) aka Coda: Oli vaikea keksiä tähän mitään, mutta löytyi lopulta edes tämä yksi. Harkitsin myös YINSHiä (2003), jota olisi muutenkin kiva päästä kokeilemaan, mutta siinäkin taitaa nappuloiden reunoissa olla vähän sinistä.
32. Kirjassa tai elokuvassa mainittu peli. Tämä oli hankala kohta, kunnes sisäistin, että elokuvan lisäksi käy myös kirja. Ja sittenhän pelejä riittikin, koska olen lukenut pari lautapelikirjaa: Löydä lautapelit ja It’s all a game – A short history of boardgames, joista tietysti löytyy vaikka mitä pelejä. Tuli kuitenkin selviteltyä myös tuota elokuva-asiaa ja pidettyä silmät auki tv:tä katsellessa. Mietin kelpuuttavani myös South Parkin jaksossa Board Girls -mainitut pelit, mutta lopulta ei siis ollutkaan tarvetta. Tämä jakso kannattaa katsoa, vaikkei South Parkin ystävä olisikaan. Siellä on tosi paljon viittauksia lautapeliharrastukseen ja paljon vilisee myös pelejä.
41. Peli(ssä) on cyberpunkia, Android Netrunner (2012): Teemaltaan peli, jota en ikinä olisi kokeillut ilman haastetta: hakkeri yrittää päästä yrityksen tietojärjestelmiin käsiksi tai ainakin jotain sinnepäin. Mutta kannatti kokeilla, positiivinen kokemus. Pelattiin sen verran monta kertaa, että päästiin kokeilemaan myös pakan rakentelua.
Bonareista 55 Pelasit lautapelikilpailussa ja 56 Moniosaisen pelin läpipeluu jäivät tekemättä. Ensimmäinen oli suunnitelmissa toteuttaa, mutta korona tuhosi suunnitelmat. Toinen olisi ollut ihan toteutettavissa, mutta innostus ei nyt kuitenkaan riittänyt.
Edellisvuoden 2019 haasteen haastavammaksi kohdaksi osoittautui 40 Itse tehty peli. Lopulta päätin kelpuuttaa printatun pelin, koska niissäkin on askartelemista. Kovasti yritin kyllä pyöritellä mielessäni lautapeli-ideoita, mutta ei vain irronnut! Nyt onkin joka tapauksessa aika siirtyä vuoden 2021 haasteeseen, joka löytyy Lautapelailua-blogista täältä.
Koko perhe pelaa 
Ok
TykkääTykkää