Stellar (2020) on Matt Riddlen ja Ben Pinchbackin kaunis avaruusteemainen peli. Stellar pienessä laatikossaan ei ole kevyimmästä ja helpoimmasta päästä, vaikkei kyseessä mikään raskas peli olekaan. 10-vuotias voitti minut tässä pelissä ensiyrittämällä ja varmisti heti voittonsa jälkeen, että kai olen kirjoittamassa tästä blogiin. No, mikä ettei. Blogi ehtikin elää hetken hiljaiseloa.
Ikäsuositus: 8+
Pelaajamäärä: 2
Peliaika: 30 min
Pelin perusidea
Alkuun pelaajilla on kummallakin 12 kortin kaukoputki edessään. Käytännössä se on ruudukko, johon kortteja pelataan. Tämä kaukoputki täyttyy pelin edetessä kauniilla avaruuden kohteilla: planeetoilla, kuilla, asteroideilla, mustilla aukoilla.. Lisäksi pelaajalla on muistikirja eli pelialue pelaajan edessä. Se on toinen paikka, johon kortteja pelataan. Pöydällä on yhteisenä viisi numeroitua korttipaikkaa, joissa kohdekortteja on tarjolla. Alkuun pelaajat saavat yhden kohdekortin kaukoputkeen, yhden muistikirjaan ja kaksi käteen.
Joka vuorolla nostetaan ensin yksi kortti käteen tarjolla olevista viidestä. Sen jälkeen kädestä pelataan yksi kortti joko muistikirjaan tai kaukoputkeen. Pelatun kortin numero määrää, mikä kortti tarjolla olevista on vielä pelattava muistikirjaan tai kaukoputkeen. Vuorossa pelataan siis yksi kortti molempiin paikkoihin, joko ensimmäinen muistikirjaan ja toinen kaukoputkeen tai toisinpäin. Jos pelaat vaikkapa ykkösnumeroisen kortin kädestäsi kaukoputkeen, on sinun lisäksi pelattava ykköskorttipaikan kortti muistikirjaan.
Kaukoputkeen kortti pitää pelata toisen samantyyppisen kortin viereen, jos kaukoputkesta tuon tyyppinen kortti jo löytyy. Muistikirjaan kortit pelataan korttityypin mukaan kasoihin, jotka järjestetään numerojärjestykseen.
11 kierroksen jälkeen kaukoputki on täynnä ja peli päättyy. Pisteitä saa kolmella tavalla. Kaukoputkeen pelatuissa korteissa merkitsee sekä kortissa oleva pistemäärä että kortissa olevien tähtien määrä. Korttien pistemäärät lasketaan yhteen kaukoputken ylä-, keski- ja alaosassa ja kullakin alueella suuremman yhteispistemäärän kerännyt saa 10 pistettä. Kaukoputken tähdet lasketaan korttityypeittäin yhteen ja kerrotaan saman korttityypin yhtenäisen jonon pituudella muistikirjassa (karmea lause). Esimerkiksi: jos kaukoputken planeettakorteissa on yhteensä viisi tähteä ja muistikirjassa planeettakortteja on 1,4,5 ja 6 (kolme peräkkäistä), on niistä saatava pistemäärä 5*3. Tämä lasketaan kaikille korttityypeille. Lisäksi saa 10 pistettä, jos kaukoputkeen on asettanut vähintään yhden kutakin korttityyppiä.
Kokemuksia pelistä
Stellarin korteissa on realistinen piirroskuvitus, eikä avaruusteemaan ole sotkettu scifiä mukaan, mikä avaruuspeleissä tuntuu olevan melko tyypillistä. Korteissa on planeettoja, kuita, mustia aukkoja ja muita avaruuden koreita kohteita tieteellisillä tiedonmuruilla varustettuna. Teema itsessään on aika ohut eikä yllä kuvitusta pidemmälle. Erikoiskorttina tosin on satelliitti, joka toimii jokerina eli seilaa tarvittaessa muistikirjassa korttipinosta toiseen – siinä ehkä voi nähdä jotain tematiikkaa. Pienet tietoiskut korteissa eivät pelillisesti anna mitään lisäarvoa, ja ne on helppo jättää huomiotta, mutta toisaalta niitä on hauska lueskella ja samalla sivistää itseään. Tiesitkö esimerkiksi, että päivä Venuksella on pidempi kuin Venuksen vuosi?
Pelissä on monta reittiä menestykseen, ja kaikki eri pistelähteet ovat kietoutuneet toisiinsa. Jos kerään paljon tähtiä kaukoputkeen, jäävät korttien pistemäärät pieniksi ja häviän aluepisteissä. Jos kerään paljon aluepisteitä, häviän tähdissä. Jos keskityn keräämään kaikki eri korttityypit kaukoputkeen, ne vievät tilaa muilta pistekorteilta. Korttien asettelu kaukoputkeen ei myöskään ole triviaalia, sillä väärällä asettelulla estää tehokkaasti itseltään hyvien pistekorttien pelaamisen. Pelin kuluessa pisteitä saakin välillä laskeskella, että päätöksen saa tehtyä.
Pelin suola on kuitenkin se, että ensimmäiseksi vuorossa pelattu kortti määrää toisena pelatun kortin. Ilman tätähän kyse olisi aika suoraviivaisesta settien keräilystä. Vaikka kädessä olisi kuinka hyvä kortti, sen pelaaminen ei välttämättä kannata, jos sen seurauksena joutuisi pelaamaan arvottoman kortin. Pelissä on myös kortti numerolla 0/6, mikä on arvokas kaukoputkessa aluepisteiden kannalta ja tehokas korttijonon pidentäjä muistikirjassa. Jos kuitenkin pelaat sen ensimmäisenä korttina kädestä, joudut nostamaan toisen pelattavan kortin sokkona pakasta. Näin on myös, jos pelaat samannumeroisen kortin kuin vuoron alussa nostat: silloin kyseisen numeron korttipaikka onkin tyhjä ja pelattavaksi tulee sokkokortti pakasta. Nämä riskit toki välillä kannattavat, mutta yleensä tietoinen suunnittelu on toimivampi strategia.
Pelissä on myös sopivasti vuorovaikutusta: on helppo seurata mitä toinen pelaaja tarvitsee ja mahdollisuuksien mukaan voi yrittää poimia juuri sen kortin, mikäli oma strategia sen sallii. Ensin nostettua korttia kun ei heti (tai välttämättä ollenkaan) tarvitse omaan pöytään pelata. Toisen pelaajan valintojen seuraaminen on tärkeää myös aluepisteiden näkökulmasta: aluetta ei ole syytä voittaa ylivoimaisesti, sillä tähtiä saa tuolloin vähemmän. Pieni ero riittää.
Tämä peli oli meillä kirjastosta, ja nyt jo palautui. Täytynee kuitenkin lainata se uudelleen tai ehkä se sopisi hyvin omaankin hyllyyn. Puolituntinen peli tarjoaa sopivasti syvyyttä pikaiselle iltapelille sekä puolison että esikoisen kanssa.
Koko perhe pelaa 
Vastaa