Viimeinen puristus aakkoshaasteesta on ohi. Ihan tavoitteeseen en päässyt, eli päiviä kului muutama enemmän kuin pelien määrä, mutta maaliin pääsin kuitenkin. Tai no, sekin jäi kyseenalaiseksi, sillä pohjoismaiset kirjaimet Å, Ä ja Ö jäivät uupumaan, niinkuin alussa arvelinkin. Ehkä ne vielä vuoden mittaan jostain keksin. Pari peliä tällä viikolla on kirjaston valikoimista, kun omasta hyllystä ei löytynyt vaihtoehtoja ollenkaan.
Ja tästähän siis on kyse:
Pelaan aakkosjärjestyksessä pelit A:sta Ö:hön, yhden pelin jokaisella alkukirjaimella. Aikaa on yhtä monta päivää kuin aakkostakin, vaikkakaan pelejä ei tarvitse pelata yksi/päivä tahtiin. Pyrin poimimaan mahdollisuuksien mukaan pelit omasta hyllystä, mutta aukkoja on sallittua paikata myös muiden peleillä (näin tulee pelikertoja myös oman hyllyn peleille, ehkä niillekin, joita harvemmin pelataan). Aakkoshaasteen pelien lisäksi voin välissä pelata muita pelejä, mutta haasteen pelit on pelattava nimenomaan aakkosjärjestyksessä.
Ja tässä viimeiset pelit:
Ticket to Ride London
Ticket to Ride London (2019) on pikaversio menolipusta Lontoon kartalla. Arvostelu pelistä löytyy täältä. Tämä peli mahtuu näin vauva- ja taaperoperheessäkin mihin väliin vain – kesto on alle vartin. Muutoin montaakaan eroavaisuutta perus-Menolippuun ei ole.
Uudet löytöretket
Tämä on livekirppisosto toissa kesältä. Catanin suunnittelija Klaus Teuberin peli pääsi hyllyyn sen suuremmin miettimättä 4 euron hintaan. Hyllyyn se myös jäi, ilman ensimmäistäkään pelikertaa. Ilman tätä haastetta olisin tuskin innostunut sääntöjä opettelemaan. Uudet löytöretket (2001) on helppo, mutta piiiiitkä laattojenasettelupeli. Jos se olisi lyhyempi, se olisi varmasti meidän lasten mieleen. Pelissä tutkitaan merialuetta purjehtimalla: löydetään uusia saaria ja vallataan niitä. Lisäksi kisataan alkuasukkaiden majoista löytyvistä palkinnoista.
Village
Village (2011) on peli, jota pelatessa huomaan miten viime vuodet ja erityisesti viikoittainen pelikerho ovat kehittäneet minua pelaajana. Kun hankin Villagen joskus n. vuonna 2013 suomipainoksen ilmestyttyä, tämä oli minulle liian vaikea ja raskas peli: liikaa kaikkea, enkä saanut kiinni koko pelistä. Nyt peli sujuu, eikä yhtään ahdista, ja minusta on puolisollekin vastusta. Paljon raskaammatkin pelit viihtyvät pöydällä säännöllisesti. Villagessa toiminto valitaan ottamalla toimintoruudusta kuutio, joka samalla toimii resurssina eri toiminnoissa. Yksi pelin erikoisuus on, että seuraajat kuolevat yksi kerrallaan pelin sisäisen ajan edetessä.
Welcome to..
Welcome to… (2018) on kupongintäyttöpeli, jossa valitaan korttipari kolmesta vaihtoehdosta. Näiden korttiparien avulla täytetään kupongille taloihin numeroita nousevassa järjestyksessä. Pisteitä saa mm. puistoista ja uima-altaista sekä rajaamalla taloja naapurustoiksi aidoilla. Peli oli viime vuoden Pelaajien Valinta – finalisti (finalistien esittelyt).
XCOM the Board Game
Tämä peli on kirjastosta. Itselleni poikkeuksellisesti olin tämän kanssa ajoissa ja hyvä niin, sillä kirjastot menivät kiinni pian sen jälkeen, kun tämä ja seuraava peli sieltä noudettiin. XCOM the Board Gamessa (2015) puolustetaan maailmaa UFOjen hyökkäyksiä vastaan. Pelaajilla on neljä roolia ja koska pelasin puolison kanssa kaksin, pelasimme kumpikin kahta roolia. Käytännössä toinen huolehti sotilaiden toimista, satelliiteista sekä seurasi pelin digisovellusta, toinen huolehti tutkimuksesta, hävittäjistä ja budjetista. Nopilla on tässä pelissä tosi iso rooli, koska kaikki taistelut ratkaistaan niillä. Meille nopat pomppivat huonosti ja hävittiin niukasti. Ei jäänyt hinkua yrittää uudelleen.
Yokohama
Yokohamaa (2016) pelasin kerran tai kahdesti lähes kaksi vuotta sitten. Se jäi mieleen ja lainattiin se kirjastosta Y-kirjainta varten. Yokohamassa liikuskellaan kaupungin toimintolaatoilla keräilemässä resursseja, rahaa ja teknologioita sekä toimitetaan tilauksia, vieraillaan kirkossa ja tullataan tuontitavaroita. Paljon kaikkea, mutta lopulta aika suoraviivaisessa paketissa. Tästä jäi hyvä fiilis silloin parisen vuotta sitten ja niin myös nyt. Peli on meillä lainassa nyt sen aikaa kun kirjastot ovat kiinni, joten pääsee varmasti pöydälle lähiaikoina uudelleen.
Zooloretto
Michael Schatzin Zooloretto (2007) on idealtaan lähes kuin Colorettoa, mutta ihanalla eläintarhateemalla ja pelilaudoilla. Se ylsi Spiel des Jahres – voittoon vuodelta 2007. Pelissä eläinlaattoja poimitaan omiin tarhoihin, missä eläinpariskunnat myös saavat poikasia. Aitauksia on kuitenkin rajallinen määrä ja vain saman eläinlajin edustajat pärjäävät samassa aitauksessa. Tämä on lasten kanssa aina yhtä hauska, varsinkin poikaset ovat heistä suloisia.
Haasteen aiemmat osiot:
Koko perhe pelaa 
Vastaa