Helmikuussa meillä pelattiin yllättävän paljon pelejä, joissa nopat ovat merkittävässä roolissa. Listalle mahtuu pelejä, joissa noppia sijoitellaan eri muodostelmiin, kupongintäyttöpelejä, muutama raskaampi europeli sekä perinteisempää heitä-ja-liiku osastoa. Alta voisin valikoida muutaman pelin vaikka Noppapotti-blogin noppahaasteeseen, tosin pelikerrat taitavat tulla haasteen sääntöihin nähden liian pian täyteen.
Tällainen noppapelailukeskittymä oli lähes täysin sattumaa (lopussa piti kaksi peliä pelata ihan kympin saavuttamiseksi) ja himpun verran poikkeuksellista meidän perheessä. Siksipä dokumentoinnin ilosta tämä kymppilista, joka sisältää helmikuun noppapelit. Osaa pelattiin monia kertoja, osaa vain paristi tai kerran. Pelatut pelit on järjestetty ”tämän ottaisin mieluusti pöydälle tänään” -järjestykseen.
10. Lastenpeli Baluba
Baluba (2016) on helppo ja kiva lastenpeli, jossa eläinlaatat liikkuvat vesiputouksessa. Putoksen yli kulkee siltoja, joiden alla osa eläinlaatoista on hetkellisesti piilossa. Vuorollaan pelaaja heittää nopalla jonkun eläinhahmon, työntää yhtä eläinlaattajonoa eteenpäin ja liikkuu pelinappulallaan yhtä monta askelta kuin nopan eläimiä on näkyvissä. Ensimmäinen maalissa voittaa.
Lapset olivat hyviä tässä heitä-ja-liiku-muistipelissä. Itse olin ihan onneton. Baluba on kiva vähän erilainen muistipeli alle kouluikäisten ja alaluokkalaisten lasten kanssa pelattavaksi. Meidän paljon pelaaville ja ehkä tähän peliin jo yli-ikäisille (7 ja 8) lapsille peli on jo hiukan liian yksinkertainen, mutta välipalana maistui hyvin. Tämän listan hännille peli kuitenkin lastenpelinä auttamatta jäi.
9. Harvest Dice
Harvest Dice (2017) on kevyt kupongintäyttöpeli, jossa viljellään salaattia, tomaattia ja porkkanaa noppien avulla. Vuorollaan pääsee valitsemaan nopan kierroksen alussa heitetyistä nopista. Tämä joko istutetaan peltoon tai syötetään possulle. Istutuksessa on rajoituksena, että salaatti/tomaatti/porkkana on istutettava toisen samanlaisen viereen mikäli sellainen pellossa on ennestään. Lisäksi silmäluku määrää sarakkeen.
Peli on nätti ja possu suloinen, mutta eipä tämä sytytä sen kummemmin. Parasta pelissä on, että ylimääräiseksi jäävä noppa kasvattaa vastaavan kasviksen arvoa markkinoilla. Tämän seurauksena valinnat eivät aina ole ihan ilmiselviä. Ihan mielelläni kuitenkin voisin pelata tätä paremman pelin puutteessa vaikkapa reissussa: pieni laatikko on helppo ottaa mukaan.
8. Lähes 25 vuoden takaa: The great balloon race
The great balloon race -lautapeli (1995) löytyi lähikirpparilta. Pelissä on näin vanhaksi peliksi näyttävät komponentit eikä ihan surkeat arviot, joten parin euron hinnalla otin pelin testiin. Bgg:ssä samana pelinä on kaksi eri versiota (1991/1995), toisessa on kiinteä muuttumaton pelilauta ja toinen on tämä Tacticin korttiversio.
Tämä on perinteinen heitä-ja-liiku-peli, mutta mielenkiintoisella twistillä. Pelaajien on tarkoitus saada sponsoroimansa kolme palloa maaliin, mutta niiden värit ovat toisilta piilossa. Noppa määrää montako askelta liikutaan, liikkuvan pallon saa valita itse. Rataa rakennetaan käsikorteilla sitä mukaa, kun vuorollaan palloa liikuttaa. Kortit määräävät pallon suunnan ja antavat lisävuoroja. Ne saattavat myös määrätä pallon laskeutumaan tai palauttaa sen alkupisteeseen (mikä on aika pelintappaja, jos se pelataan loppuvaiheessa).
Peli on yllättävän taktinen ja jopa ihan hyvä. Miten liikkua paljastamatta kaverille pallojaan? Myös muiden kuin omien tavoitepallojen liikuttaminen on joskus paikallaan, koska se voi mm. antaa lisävuoroja tai määrätä pallon lähtemään seuraavaksi taaksepäin. Varsinkin lasten kanssa tullaan tätä varmasti pelaamaan lisää.
7. Las Vegas
Las Vegas (2012) pääsi pöydälle pelikerhossa. Siinä kullakin on omat nopat, joilla kilpaillaan rahasummista. Vuorollaan pelaaja heittää nopat ja asettaa valitsemansa saman numeroiset nopat numeroa vastaavalle alustalle. Eniten noppia kullekin alustalle asettanut saa alustalle arvotun rahasumman. Tasatilanteessa nämä nopat poistetaan ja potti menee seuraavaksi eniten pelanneelle.
Tasatilannesääntö on oikeastaan koko pelin juju. Takavasemmalta voi nousta voittoon yllättäen yhdelläkin nopalla, ja viimeisten noppien sijoittelussa noppatuuri voi aiheuttaa yllätyksiä. Helposti opittava ja toimiva kevyt onnenkoetuspeli, tosin ulkonäöltään vanhempi kuin onkaan.
6. Blueprints
Blueprints-lautapelissä (2013) rakennetaan nopista rakennuksia. Jos nopan rakentaa toisen päälle, on alemman oltava silmäluvultaan sama tai pienempi. Rakennusta varten on rakennuspiirustus, jonka mukaan nopat asetellaan. Välillä on tosin kannattavaa rakentaa vastoin piirustusta, jotta voi tavoitella erilaisia palkintoja, joita saa käyttämällä vaikkapa neljä saman numeroista tai viisi saman väristä noppaa. Rakennukseen käytetyt nopat antavat pisteitä eri tavoin nopan väristä riippuen. Pisteillä on mahdollista voittaa mitaleja. Palkinnot ja mitalit tuovat voittopisteitä.
Pelatessa on välillä vaikea sisäistää, että rakennuksesta saatavilla pisteillä ei välttämättä ole mitään väliä, jos pystyt sen sijaan keräämään palkintoja. Kaksinpeli ja 3-4 pelaajan peli ovat hyvin erilaiset. Kaksinpelissä tiedät näkösuojasta riippumatta käytännössä kaikki vastustajan nopat, 3-4 pelaajan pelissä ei samalla tavoin pysty seuraamaan tai vaikuttamaan toisten peliin. Kaksinpelissä nopan ottamisen lisäksi poistetaan yksi noppa pelistä, joten voi helposti poistaa sen nopan, mitä olettaa vastustajan tarvitsevan. Useamman pelaajan pelissä itse ainakin pelaan enemmän omaa peliäni. Kumpikin toimii, mutta itse pidän enemmän kaksinpelistä.
5. The Oracle of Delphi
The Oracle of Delphi (2016) -lautapelissä pelaajat ovat kreikkalaisia sankareita, jotka ovat suorittamassa Zeuksen asettamia 12 tehtävää. Saaristossa purjehtien on toimitettava patsaita kaupunkeihin ja uhrilahjoja temppeleihin, taisteltava hirviöitä vastaan ja rakennettava pyhäkköjä oman värisille saarille. Toimintoja tehdäkseen pelaaja kysyy apua oraakkelilta, eli heittää kolmea noppaa. Noppien väri määrää pitkälti mitä voi tehdä, kuten liikkua sen väriseen ruutuun, poimia kyytiin sen värisen uhrilahjan/patsaan tai vastaavasti toimittaa sellaisen perille. Jos on jumalten suosiossa, voi noppien värejä vaihdella. Joka kierros Titaani hyökkää noppaa heittämällä kaikkien pelaajien kimppuun heitä vahingoittaen mikäli suojaus ei ole kunnossa.
Pelissä on mielestäni muutama turhan suuri tuurielementti ja ei, en tarkoita noppia, joiden väriä pystyy kuitenkin muuttamaan strategiaansa sopivaksi. Sen sijaan saaret, joille pelaajan pitää pyhäkkönsä pystyttää, ovat pelin alussa nurinpäin ja niiden väri paljastuu, kun joku pelaajista ne kääntää (tai käyttää kurkkimistoimintoa). Huonolla tuurilla voi kääntää heti kärkeen kaikki vastustajan saaret näkyville (nimimerkillä kokemusta on). Tuurilla on iso osansa myös injury-korttien nostossa: ne vievät tietyssä tilanteessa pelivuoron. Tämmöinen tuuripitoisuus on aina vähän plääh, varsinkin kun peli muuten on varsin kiva paketti.
4. The Castles of Burgundy: The Dice Game
The Castles of Burgundy: The Dice Game (2017) on samannimisen lautapelin noppaversio. Pelaajilla on kupongeillaan kartta täynnä eri värisiä heksoja täytettäväksi. Kierroksen alussa pelissä heitetään viittä noppaa. Yksi noista määrää miten nopeasti aika kuluu. Jäljelle jääneistä nopista kukin pelaaja valitsee kaksi, värinopan ja numeronopan. Värinoppa määrittää, minkä alueen heksan voi täyttää. Joka alueelle on lisäksi erilaiset säännöt siihen, mitä numeroita täyttämiseen voi käyttää. Lisärajoituksena on, että uuden täytetyn heksan täytyy olla aiemmin täytetyn vieressä. Kun kokonaisen alueen saa täytettyä, saa pisteitä sekä bonuksia, jotka tuovat käyttöön erikoistoimintoja heksojen täyttämistä helpottamaan.
Tämä on muita kokeilemiani kupongintäyttöpelejä raskaampi. Erikoistoiminnot lähes poistavat täysin sopimattomien noppien ongelman, mikä vähentää noppatuurin vaikutusta ja antaa tilaa omalle pelistrategialle. Selkeänä miinuksena on, että kuponkiin on tungettu paljon tavaraa ja numeroiden erottaminen pikkulaatikoista on välillä hankalaa. Lisäksi pelissä ei käytännössä ole vuorovaikutusta lähes ollenkaan, koska nopat valitaan yhtä aikaa, eivätkä ne ”kulu” käytössä. Yleensä pidän pasianssipeleistä, mutta muissa testaamissani kupongintäytöissä ihastuin siihen, että voin omilla toimillani sekä saada pisteitä että vaikuttaa toisen mahdollisuuksiin. Tämä peli kaipaa kuitenkin ehdottomasti lisää pelikertoja.
3. Dice stars
Dice Starsissa (2016) kuponkiin sijoitellaan noppien silmälukujen summia. Vuorollaan voi nopanheiton jälkeen valita joko yhden väriset tai tietyn numeroiset nopat ja merkitä ne kuponkiinsa. Otettujen noppien lukumäärä määrää montako ruutua raksitaan, ja viimeiseen ruuduista merkitään noppien silmälukujen summa. Lopuksi rivien pisteet lasketaan yhteen. Tähtinoppia kuponkiinsa merkkaamalla voi saada rivin pisteet kaksinkertaisena, mutta riskinä on, ettei tähtiä saa tarpeeksi ja rivin pisteet nollautuvat.
Peli on nopeasti pelattu, mutta pitää sisällään kuitenkin sopivasti pohdittavaa. Mitään päälleliimattua tarinaakaan tähän ei liiemmin ole yritetty ympätä. Pidän tällaisesta yksinkertaisuudesta ja suoraviivaisuudesta, kun kyse on filleristä. Pelin viimeistelyssä on mennyt jotain pahasti pieleen, kun oranssia noppaa vastaa kupongilla keltainen väri, mutta senkin kanssa voi elää. Kaksinpeli erityisesti toimii: omilla valinnoilla voi vaikeuttaa toisen peliä tai pyrkiä lopettamaan pelin kesken toisen tähtienkeräysoperaation – samalla kuitenkin pitäisi maksimoida omat pisteet. Tokaluokkalaisemme ihastui peliin myös.
2. Näyttävä avaruusseikkailu Pulsar 2849
Pulsar 2849 (2017) on melko raskas, avaruusteemainen, näyttävän näköinen europeli. Siinä eletään tulevaisuutta (nimensä mukaisesti v. 2849) ja rakennetaan jonkinlaista energiaverkkoa avaruuteen. Vuorossa tehtävät toiminnot valitaan noppien silmälukujen perusteella. Valittavana oleva noppajoukko järjestetään, ja mediaania pienemmän nopan valitsemalla saa pientä etua ja suuremmista puolestaan verotetaan hieman. Näistä nopista saa vuorollaan valita kaksi ja toiminnot suorittaa (mm. liikkumista, teknologioiden ostamista, gyrodynien käynnistämistä ym.). Pisteitä saa sekä pelin aikana (mm. gyrodyneistä ja lähettimistä) että lopuksi mm. tavoitteiden saavuttamisesta ja avaruusasemista planeetoilla.
Pulsar 2849 on oikein toimiva ja hyvä peli, toki melkoinen pistesalaatti. Jostain syystä tämä meinaa unohtua meillä hyllyyn, mutta aina pelikerran jälkeen miettii, että olipas hyvä peli. Olisiko syynä ehkä teeman hankaluus. ”Otetaanko se peli missä rakennetaan tehtaita ja rautateitä?” sopii helpommin minun suuhuni kuin ”Pelataanko sitä peliä missä vallataan pulsareita, rakennetaan gyrodynejä ja lähettimiä?” Joka kerran pelin alussa pitää kerrata termit ja silti ne jäävät etäisiksi. En ole vieläkään selvittänyt itselleni mikä on pulsari tai gyrodyni, mutta tiedän kyllä miten ne pisteitä tuottavat. Nyt taas hetken peli keikkuu tässä pelattavien listan kärkipäässä, koska pelikerrasta ei ole paljon aikaa, mutta heti kun väliä pelikerroille tulee, nousee kynnys suuremmaksi.
1. Kuukauden odotetuin: Sagrada
Sagradan (2017) pelaamista odotin kovasti, koska siitä olen kuullut ja lukenut paljon. Nyt viimein pääsin pelaamaan sitä! Se myös täytti odotukset, mikä ei viime aikoina paljon odottamissani peleissä ole aina toteutunut.
Sagradassa heitetään noppia, joista sitten rakennellaan noppa kerrallaan omalle pelilaudalle mahdollisimman paljon pisteitä tuova ”lasimaalaus”. Samalla pitää noudattaa tiukkoja rakentamissääntöjä: saman värisiä tai numeroisia noppia ei saa laittaa vieretysten ja lisäksi pelaajakohtainen pohjakortti asettaa omat ehtonsa. Ehdottomasti peli, jota milloin vaan pelaan mielelläni, ja joka toimii kahdestaankin erinomaisesti. On hyvä, että erilaisia pisteytyssääntöjä ja niiden yhdistelmiä on erilaisia, niin vaihtelua riittää moneen peliin. Ja onhan tämä myös kaunis kokonaisuus.
Koko perhe pelaa 
Vastaa