Meidän talviloma vierähti pääosin sairastaessa, mutta päästiin kuitenkin tekemään reissu Tampereelle, missä pääasiallinen kohteemme oli Suomen pelimuseo Vapriikissa. Mukana oli koko perhe, vanhemmat sekä lapset 8, 7 ja 1 vuotta.
Pelimuseossa esitellään suomalaista pelikulttuuria, ja erityisesti digitaaliset pelit ovat hyvin edustettuina. Lautapeleistäkin mukaan ovat päässet merkittävimmät julkaisut ja esim. Kimble, Afrikan tähti ja Alias ovat omilla ständeillään mukana. Uudemmista lautapeleistä on edustettuna mm. Dale of Merchants ja Eclipse, joiden suunnittelijoita Sami Laaksoa ja Touko Tahkokalliota pääsi kuulemaan videohaastattelujen kautta. Ensin mainitusta pelistä oli myös hauskasti näytillä eri kehitysvaiheita.
Parasta museossa oli, että pelejä pääsi kokeilemaan. Oma 1-vuotias pelikaverini ei vielä osannut arvostaa pelattavana ollutta 100-vuotiasta lautapeliä 1918 sisällissodasta, joten se jäi nyt kokeilematta (tutkittiin sen sijaan Chocoa ja Hullunkurisia perheitä). Harmillisesti tässä kohtaa digitaaliset pelit veivät voiton – toki niiden kokeileminen on muutenkin lautapelejä helpompaa ja nopeampaa. Olin kuitenkin etukäteen ajatellut, että tutkisin tarkkaan nimenomaan museon lautapelit.
Olihan se kuitenkin aika nostalgista päästä pelaamaan tv-peli Hugoa ja vieläpä niin, että äänet kuuluivat lankapuhelimen luurista. Myös jäätelöautosta aikanaan ostettu Drop Mania herätti muistoja. Puolison lemppari oli Death Rally ja lapset tykkäsivät pelata Nintendo Wiillä sekä peliluolan flippereillä. Pidin erityisesti teemahuoneista, jotka henkivät eri vuosikymmenten tyyliä tosi onnistuneesti. Joitakin pelejä pystyi näin pelaamaan autenttisessa ympäristössä, kuten autotallissa tai parvisängyn alla pikkutelkkarilla.
Viihdyimme pelimuseossa kolmisen tuntia, mikä sekin oli liian vähän. Eli aikaa kannattaa kyllä varata reilusti, jotta kaikkea pääsee kokeilemaan. Isommat lapset viihtyivät mainiosti ja oppivat monet peleistä nopeasti. Osassa peleistä oli ikäraja, mikä välillä meinasi unohtua, kun innoissaan siirtyi peliltä toiselle. Myös Vapriikin muut museot olivat käymisen arvoisia. Erityissuositus postimuseolle, nukkemuseolle ja jääkiekkomuseolle, jotka kaikki ehdittiin vain juosta läpi, kun suurin osa ajasta kului pelimuseossa. No, pitää käydä toiseen kertaan. Pelimuseostakin saisi varmasti toisella kerralla vielä enemmän irti, jos pelit kävisi järjestelmällisemmin läpi ja kokonaiskuva ja -kehitys selkeytyisi. Nyt tuli lähinnä pompittua peliltä toiselle (”hei kato, täällä on tääkin, muistatko?”).
Ja onhan Tampereella myös lautapelikauppoja. Me kävimme Lautapelit.fi:n myymälässä, josta mukaan tarttui mm. Flamme Rougen Peloton-lisäosa, jonka kuvittelin olleen loppuunmyyty. Lisäksi Tampereella on lautapelikahvila Taverna, jonne emme tällä reissulla ehtineet. Tampere tuntuu olevan lautapelaajalle aika kiva kaupunki käydä ja varmasti myös asua.
Koko perhe pelaa 
Vastaa