Lapsena kliksuttelin Mahjong-pasianssia tietokoneella sen verran useasti, että Dragon Castle -lautapelin (2017) useaan kerrokseen pinotut tiilet palauttivat hetkeksi lapsuuteen. Oikeita Mahjong-tiiliä en ole päässyt hypistelemään, mutta ilmeisesti nämä ovat vähän jotain sinne päin muttei sitten kuitenkaan.
Ikäsuositus: 8+
Pelaajamäärä: 2-4
Peliaika: 45 min
Mistä on kyse?
Dragon Castlessa rakennetaan ensin tiilistä kolmikerroksinen alkurakennelma. Ohje antaa tähän useita eri muodostelmavaihtoehtoja. Tiiliä on kuutta eri väriä, joissa on kussakin 3, 4 tai 6 eri kuvaa. Pelaajilla on lisäksi omat pelialustat, joihin rakennetaan omaa rakennelmaa pelin kuluessa.
Vuorollaan pelaaja ottaa ylimmästä kerroksesta vapaan tiilen (pitkä sivu vapaana) ja tekee sen lisäksi jonkun seuraavista toiminnoista:
- ottaa täsmälleen samanlaisen vapaan tiilen mistä tahansa kerroksesta
- ottaa temppelin omalle pelilaudalleen varastoon
- laittaa pois juuri ottamansa tiilen ja ottaa tilalle yhden voittopisteen
Kun jäljellä on enää yksi kerros tiiliä, tulee yksi toimintovaihtoehto lisää. Pelaaja voi ottaa tiilen/tiilien sijaan pelin loppumista edistävän laatan, josta lisäksi saa kaksi voittopistettä. Tähän menee koko vuoro. Kun näitä laattoja on otettu riittävästi, peli loppuu sen kierroksen lopussa, ja eniten pisteitä kerännyt voittaa.
Kun pelaaja vuorollaan ottaa tiiliä, on ne laitettava omalle pelialustalle. Kun muodostuu neljän tai yli neljän samanvärisen tiilen ryhmä, se on pisteytettävä. Pisteytetyt tiilet käännetään nurinpäin ja niiden päälle voi laittaa uusia tiiliä: näin rakennelmasta tulee monikerroksinen. Pisteitä saa enemmän, mitä enemmän tiiliä pisteytettävässä ryhmässä on. Voittopisteiden lisäksi pisteytyksen yhteydessä saa ko. tiilien päälle asettaa temppeleitä omasta varastostaan 1-2 tiilien väristä riippuen. Temppelit antavat pelin lopussa voittopisteitä 1-3 sen mukaan, mihin kerrokseen ne on rakennettu. Korkeammalla olevat temppelit ovat arvokkaampia.
Pelin perusidea on selitetty yllä, mutta lisämausteensa siihen antavat vielä henki- ja lohikäärmekortit. Näitä otetaan kuhunkin peliin mukaan yksi kumpaakin. Henkikorttia voi käyttää apuna pelin aikana luopumalla yhdestä temppelistä varastossaan tai heittämällä pois yhden jo rakentamansa tiilen. Henki voi antaa sinun esimerkiksi siirtää jo rakentamiasi tiiliä tai pisteyttää kolmen kokoisen ryhmän neljän sijaan. Lohikäärmekortti antaa voittopisteitä tietyn ehdon mukaisesti, kuten ylimääräisen pisteen pelilaudan reunalle rakennetusta temppelistä.
Kokemuksia pelistä
Peli on kokonaisuudessaan kaunis. Kuvitus on kuin vesiväreillä maalattua, ja mikään ei pomppaa häiritsemään rauhallista vaikutelmaa. Pelialustat ovat kyllä hiukan ohuita, meillä taaperon käsiin joutuessaan olisivat entisiä nopeasti. Toisaalta laattoineen tämä peli ei ole taaperon ulottuvilla pelattava missään tapauksessa (monessa pelissä hän on pöydän päässä mukana asettelemassa omia nappuloitaan).
Pelaamaan päästäkseen täytyy tiilistä rakentaa linna, mikä vie vähän aikaa. Peli alustaan painettu peruslinna rakentuu näppärästi, mutta vähän enemmän saa näpertää ohjekirjan muita esimerkkilinnoja. Tiilet aiheuttavat päänvaivaa myös pelin aikana, kun omasta rakennuksesta pitää yrittää niitä käännellä ilman, että koko linna sortuu..
Pelin säännöt ovat tosi helpot ja selkeät. 8-vuotiaan kanssa pelattiin ensimmäinen peli ilman lohikäärme- ja henkikortteja, mikä helpotti peliä entisestään. Vaikka toiminnot ovat helpot, eivät pelissä tehtävät valinnat kuitenkaan ole ihan itsestään selviä.
Ryhmät on pisteytettävä heti, kun ne ovat vähintään neljän tiilen kokoisia. Jos siis haluaa tehdä suurempia, on ne kikkailtava monesta ryhmästä. Toisaalta olisi pisteytettävä nopeasti, jotta saisi rakennelmaan korkeutta. Ja miten maksimoida lohikäärmekortin pisteet?
Koko ajan pitää seurata vähän mitä toinenkin tekee sillä se vaikuttaa saatavilla oleviin tiiliin. Ja toki voi napata tarkoituksella linnasta pois juuri toisen tarvitseman tiilen. Näin osasi 8-vuotiaskin tehdä saatesanoilla ”Tän kun mä otan niin sun peli on täysin jumissa koko tän ison kerroksen ajan”. Oi, kun olin pakahtua ylpeydestä.
Eri alkuasetelmat ja henki- ja lohikäärmekortit tuovat peliin mukavasti vaihtelua. Tämä kestäisi monta pelikertaa hyvin, pistin mietintämyssyyn pitäisikö peli hankkia itselle. Epäilyttää vaan jaksaisiko joka kerran ennen peliä asetella 116 tiiltä vai tulisiko valittua jokin vähemmän alkuvalmisteluja vaativa peli. Kevyt ja helppo peli tämä kuitenkin on, jossa on sopivasti, muttei liikaa pohdittavaa. Koko perheelle kiva.
Koko perhe pelaa 
Vastaa