Mummon suosituksesta: Shark – 80-luvun pörssihaipeli

Anoppini, meidän perheen mummo, suositteli hyllystään Shark-lautapeliä (1987) saatesanoilla, että tätä hän itse mielellään edelleen pelaisi. Itsellenihän peli tietysti oli taas uppo-outo, mutta mies oli tätä lapsuudessaan pelannut. Ja pelihän otettiin siis testiin.

Ikäsuositus: 12+
Pelaajamäärä: 2-6
Peliaika: 1-2 tuntia

Mistä on kyse?

Pelissä on tarkoituksena saada mahdollisimman paljon omaisuutta osakkeita ostamalla ja myymällä sekä vaikuttamalla osakkeiden arvoon.

Pelilaudalla on kuuteen alueeseen jaettu ruudukko, paikat osakkeille sekä osakeindeksiruudukko, johon merkitään osakkeiden arvot.

Joka vuorolla pelaaja heittää kahta noppaa ja asettaa värinopan värisen pelimerkin numeronopan määräämälle alueelle ruudukossa. Ennen noppien heittoa ja pelimerkin asettamisen jälkeen pelaaja saa lisäksi ostaa ja myydä osakkeita.

Asetettu pelimerkki vaikuttaa osakkeen arvoon. Jos pelimerkki on ensimmäinen värissään, osakkeen arvo nousee 1000:een. Muutoin osakkeen arvo on aina saman väristen pelimerkkiryhmien nappuloiden yhteenlaskettu määrä x 1000 siten, että mukaan lasketaan vain 2-7 pelimerkin ryhmät eli vierekkäiset pelimerkit. Ryhmässä voi olla yli 7 pelimerkkiä, mutta se ei kasvata osakkeen arvoa. Myöskään yksinäisillä pelimerkeillä arvo ei nouse ensimmäistä lukuunottamatta. Pelimerkin ryhmään asettanut pelaaja saa palkkioksi osakkeen uuden arvon verran rahaa.

Pelimerkin voi pelata toisen värisen viereen vain, jos tuo toinen ryhmä on pienempi kuin asetettavan merkin muodostama ryhmä. Tällöin pienempi ryhmä poistetaan pelistä ja sen osakkeen arvo laskee.

Kaikki pelaajat saavat osinkona arvonnousun verran rahaa jokaisesta osakkeestaan. Kun osakkeen arvo laskee, on kaikkien muiden paitsi ryhmän hajottaneen pelaajan maksettava jokaisesta osakkeestaan arvolaskua vastaava summa.

Kun jokin osakkeista saavuttaa huippuarvonsa tai jonkinväriset pelimerkit loppuvat, kaikki osakkeet myydään ja lasketaan rahat. Pelaaja, jolla on eniten rahaa, voittaa.

Kokemuksia pelistä

Tankkasin pelin ohjeita pitkään. Ohjekirja on melkoisen hankalaselkoinen ja sisältää myös täysin lukukelvottomia lauseita, kuten: Ryhmän hajottaminen laskisi arvon neljästä kuitenkin yhdessä, koska ristikolla on nollaan. Tuskastumisten ja netin kahlaamisen jälkeen olimme kuitenkin valmiina pelaamaan. (Netin kahlaamista hankaloitti se, että meidän versiomme on Flying Turtle Gamesin peli vuodelta 1987, kun uudemmissa versioissa lautaa ja sääntöjäkin on vähän viilattu.)

Itse peli oli ihan hyvä. Pelin ulkoasu on kuitenkin erittäin 80-lukua ja sellaisenakin vähän pliisu. Se antoi tietysti oman mausteensa pelaamiseen ja ehkä tähän olisi suhtautunut vähän eri tavoin modernimmalla ulkoasulla. Nyt peli sai tästä värityksestä vähän sympatiapisteitäkin.

Kannen ilme jatkuu pelissä vain osakekirjojen taustojen haisikareissa. Muutoin pelin ulkoasu on tylsä.

Tuurilla on osansa, koska vaikka miten omaa peliään suunnittelee, ei noppa välttämättä anna oikeaa väriä. Kuitenkaan tuuri ei ole pääosassa: se on vähän kuin reaalimaailmassa olosuhteet. Niihin ei voi vaikuttaa suurestikaan, mutta niihin on reagoitava oikealla tavalla. Sharkissa osakkeiden oikea-aikainen myynti on hankalaa, koska ei voi ennustaa tarkasti milloin pelimerkkiryhmä poistuu ja osakkeen arvo laskee. Miten ostaa halvalla ja myydä kalliilla, kun ei tiedä mihin suuntaan markkinat kehittyvät? Pelilautaa pitää osata tulkita ja tunnistaa uhkaavat tilanteet.

Sharkia verrataan monesti Aqcuireen, josta itselläni ei ole kokemusta muuten kuin netin videoiden kautta. Se kuitenkin nosti odotuksiani, koska Acquire on lajissaan klassikkopeli. Acquiressa rakennetaan hotelliketjuja, tosiaankin hyvin paljon samaan tapaan kuin Sharkissa.

Ilmiselvin ero pelien välillä on, että Acquiressa sinulla on kullakin vuorolla täsmälleen kuusi vaihtoehtoa sijoittaa laatta pelialueella, Sharkissa noppa määrää alueen suurinpiirtein, mutta voit sen sisällä valita vapaasti. Sharkin ytimenä on, toisin kuin Acquiressa, olla erityisesti ilkeä: kuinka saisi oikea-aikaisesti laskettua osakkeiden arvoja niin, että toiset siitä kärsivät. Pelimerkkiryhmien tuhoaminen onkin paras tapa parantaa omia asemiaan pelissä sen sijaan, että vain kasvattaisi rauhassa osakkeiden arvoa. Selkäänpuukottaminen on siis väistämätöntä.

Advertisement