Monza on vuonna 2000 julkaistu lasten lautapeli, jota edelleen lähes 20 vuotta myöhemmin saa kaupoista. Peli on pitänyt pintansa uudempien pelien joukossa myös bgg:ssä: sen sijoitus lastenpelien listalla on 35, ja edellä on vain kaksi Monzaa vanhempaa peliä. Mikä siinä oikein siis viehättää?
Ikäsuositus: 5+
Pelaajamäärä: 2-6
Peliaika: 10-15 min
Mistä on kyse?
Monzan pelilauta on värikäs ajorata, jossa reitillä on rinnakkain kolme ”ajokaistaa”, jotka on ruudutettu. Ruutuja on kuutta väriä, joita on ripoteltu reitille satunnaisesti. Lisäksi on kuusi noppaa, joissa kussakin on nämä samat värit. Pelinappuloina on kuusi puista kilpa-autoa, joista jokainen pelaaja valitsee yhden.
Vuorollaan pelaaja heittää kaikki nopat ja liikkuu noppien värien mukaisesti. Nopat voi käyttää missä järjestyksessä vain. Liikkumisessa on sääntönä, että liikkeen on suuntauduttava eteenpäin ja seuraavan ruudun on oltava kosketuksissa edelliseen. Kaistaa saa vaihtaa, kunhan samalla menee eteenpäin.
Rengasruudut ovat esteitä, eikä niihin voi mennä. Jos ruudussa on auto, voi ruutua kuitenkin käyttää normaalisti. Mikäli vuoron lopussa liike pysähtyisi tähän ruutuun, on siinä ennestään olevan auton liikuttava taaksepäin. Mikäli tuo ruutu on rengasruutu, ei siihen voi mennä, eikä pakituksen aiheuttanut siirto olekaan sallittu.
Kun ensimmäinen pelaaja pääsee maaliin, saavat kaikki vielä vuoron. Maaliin päässeistä viimeisellä kierroksella vähiten noppia käyttänyt voittaa.
Pohdintaa Monzasta
Jäin miettimään, mikä Monzasta on tehnyt kestosuosikin. Ensinnäkin se on komponenteiltaan laadukas, kestävä ja hyvännäköinen. Tykkään saksalaisen Haban peleistä: komponenttien laatu on yksi syistä. Tämä ei valitettavasti aina päde lastenpeleihin yleisesti (eikä toki muihinkaan). Mutta eivät kaikki Habankaan pelit jää kestosuosikeiksi laadukkaista komponenteista huolimatta.
Pelimekaniikka toimii ja tuuria on mukana paljon, mutta kuitenkin niin, että omilla valinnoilla voi vaikuttaa. On merkitystä, missä järjestyksessä nopat käyttää. Tuuripitoisuutensa ansioista peli toimii monen ikäisille lapsille. Lisäksi säännöt ovat tosi yksinkertaiset. Lasten lautapelille hyviä ominaisuuksia nämäkin.
Olisiko se kuitenkin teema, joka erottaa Monzan muista? Miksiköhän kilpa-ajoteemaisia lautapelejä ei pienille lapsille ole enemmän? Cars-elokuvat toki toivat kaikenlaisia lisenssipelejä marketteihin, mutta laadukkaat kilpa-ajopelit ovat harvassa tai ainakin niitä pitäisi osata etsiä.
Ikäsuosituksen 5+ on vähän yläkanttiin. 4-vuotias pelaa tätä jo varmasti hyvin ja avustettuna vielä pienempikin. Meillä ekaluokkalainen alkaa olla jo vähän kasvanut tästä ohi, mutta teema kantaa ja hän poimi viime viikkoon asti hyllystä lähes poikkeuksetta tämän, kun kavereidensa kanssa pelasi. Nyt meille pari päivää sitten tullut PitchCar uhkaa Monzan asemaa. Monza on varmasti myös lapsen helppo opettaa toisille, ja se taitaa lisäksi olla päiväkodista ja eskarista tuttu.
PitchCar-neppailupeli tuntuu tosiaan vetoavan meillä nyt samaan kohderyhmään kuin Monza ja ehkä pelit siirtyvät enemmän PitchCar-radalle (jälkimmäinen tuli meille pari päivää sitten). Monzassa tuurilla on enemmän merkitystä, kun taas PitchCarissa taito korostuu. PitchCar sopii aikuisillekin, kun taas Monza on selkeästi lasten peli, ensipeleistä seuraava. Monza jää meillä kuitenkin ehdottomasti hyllyyn. Vaikka taaperoa ei olisikaan kasvamassa uudeksi Monza-ajajaksi, jättäisin pelin lastenpelikokoelmaan. Sen verran kivoja hetkiä sen parissa on tullut vietettyä.
Koko perhe pelaa 
Vastaa