Offboard (2011) on kaksin pelattava abstrakti lautapeli. Pelin meille tulossa oli monta mutkaa ja käännettä, joten odotukset olivat korkealla, kun peli lopulta pöydälle saatiin.
Ikäsuositus: 7+
Pelaajamäärä: 2
Peliaika: 20 min+
Pelin jännittävät vaiheet kirpparilta pöydälle
Olen nyt hoitovapaalla taaperon kanssa kotona, mutta harvinaista kyllä, kävin yhden aamupäivän työkeikalla. Kun kotona kerran oli hoitaja, päätin pikaisesti käväistä samalla myös tutulla kirpparilla lastenvaatteita (lue: lautapelejä) etsimässä.
Yhdessä pöydässä oli lupaavan oloinen pino, jota en heti päässyt tutkimaan, koska välikkö oli varattu, mutta odottelin lähettyvillä ja pääsin lopulta pinon viereen. Sitten tein virheen ja koskin pinoon. Se sortui täysin yllättäen ja kahden pelin osaset valuivat ympäri kirpparin lattiaa, alahyllyn tavaroiden joukkoon ja hyllyn alle. Pahaksi onneksi toinen peleistä piti sisällään erinomaisilla vierimisominaisuuksilla varustettuja kuulia. Ja paljon.
No. Vilkaisu kelloon: tästä tuleekin vähän pidempi kirppisvierailu. Kyykistyin hyllyjen väliin ja kaivoin pelien ohjeet esiin. Sitten alkoi kiivas osasten etsintä. Sammakot ja sillat löytyivät helpohkosti (peli nimeltä Hooop!), mutta Offboardin kuulat olivat melkoisen hankalia. Kun kaikki 24 kuulaa olivat löytyneet 20 minuutin päästä paikalleen, oli aika aloittaa pohdinta siitä ovatko pelit pyydetyn kolmen euron arvoisia.
Koska osaset kerran oli jo laskettu, päätin ottaa pelit mukaan. Muutenhan vaivannäkö olisi mennyt hukkaan. Samalla huomasin, miksi sortumisonnettomuus oli tapahtunut. Offboardin laatikko on todella hämmentävän mallinen. Sen kansi on kalteva! Ja peli oli tietysti pinon alla. Okei, tämän täytyy liittyä jotenkin peliin! Jännää! Kalteva kansi aiheutti sen, että kippasin kuulat vielä kertaalleen ostoskoriin sillä seurauksella, että kassa ehdotti laatikon teippausta. (”Ei kyllä mä selviin tän kanssa, oon autolla.” Mikä virhe.. )
Kotimatkalla hain vielä isomman lapsen harrastuksesta (”Älä koske siihen laatikkoon, ne osat tulee heti sieltä pihalle”). Kotipihassa keräiltiin kaikesta huolimatta jälleen kuulia auton lattialta. Kun viimeinenkin kuula oli löydetty istuimen alta, oli aika kokeilla peliä.
Mistä Offboardissa on kyse?
Offboard on paranneltu versio Abalonesta vuodelta 1987. Klassikko, josta en ollut koskaan kuullutkaan. Tekijät ovat molemmissa samat: Michel Lalet ja Laurent Levi.
Pelissä on pelilauta, joka vinosta laatikosta huolimatta on tasainen ja nostetaan pois laatikosta peliä varten. Eli laatikko on vino ihan muuten vaan, ainakin sillä erottuu pelihyllyssä. Molemmilla pelaajilla on 12 kuulaa. Pelin tarkoituksena on saada työnnettyä vastustajan kuulia pelilautaa ympäröiville maalialueille kuuden pisteen arvoisesti.
Kuulia voi liikuttaa pelissä joko yhtä kerrallaan tai useampaa jonossa aina yhden askeleen kerrallaan. Mikäli jonoa liikuttaessa samalla työntäisi vastustajan kuulia, pitää tarkistaa, että omia kuulia on peräkkäin enemmän kuin vastustajalla, muuten liikkuminen siihen suuntaan ei ole mahdollista.
Jos vastustajan kuulan saa työnnettyä maalialueelle ja maalialue on tyhjä, saa työntäjä maalialueen reunaan merkityt pisteet (1-3) ja kuula jää alueelle. Kuusi pistettä oikeuttaa voittoon. Mikäli alueella on jo kuula, työntäjä ei saa pisteitä ja vastustaja saa päättää ottaako hän työnnetyn kuulan takaisin peliin, jolloin kuulan asettamiseen menee seuraava vuoro vai poistaako hän sen kokonaan pelistä.
Kokemuksia pelistä
Ensikokemus pelistä oli vähän pettymys, koska vinoa laatikkoa ei hyödynnettykään. Lisäksi ohjeet jättivät monta avointa kysymystä, kuten että saako vastustajan kuulajonoa työntää, jos etummaisena on vaikkapa yksittäinen oma kuula (päädyimme siihen, että ei). Lisäksi ohjeissa puhutaan yhdessä lauseessa hyökkäyksestä, jonka tehdäkseen vastustajan kuulia täytyy ensin työntää. Siis mikä ihmeen hyökkäys? Muuten siitä ei ollut ohjeissa mitään mainintaa. Bgg:n keskustelupalstastakaan ei ollut apua kuin sen verran, että selvisi että englanninkielisessä ohjeessa sama hyökkäysoutous löytyy. Abalone- ja Offboard-videoiden avulla pääsimme kuitenkin pelaamaan. (Peli itsessään on helppo, hassua, että ohjeet tökki näin pahasti.)
Kun pelaamaan päästiin, peli oli ihan kelpo peli. Varsinkin lapset innostuivat tästä kovasti ja oppivat pelin nopeasti. Eri puolilla lautaa on eri pistemäärät, mikä johdattaa peliä tiettyyn suuntaan. Kun nämä maalialueet täyttyvät, peli lähtee luonnostaan siirtymään kohti toisia, vapaita alueita eli paikalleen ei jäädä. Jännite rakentuu kivasti pelin edetessä.
Molemmat isommista lapsista pistivät hyvin äidille kampoihin ja veikkaan, että peli otetaan uudelleenkin pöydälle. Taapero ei olisi suostunut luovuttamaan kuulia lainkaan takaisin laatikkoon. Ja olihan ne mukavan laadukkaan oloisia omastakin mielestäni.
Loppukevennyksenä vielä kuva insertistä. Mietin, että onko tästä tarkoituksella tehty Darth Vaderin näköinen? En ole yhtään Star Wars -fani ja silti mielleyhtymä iski saman tien.
Koko perhe pelaa 
Vastaa