Flamme Rouge -pyöräilypeli

Flamme Rouge -lautapeli tuli meille palkintona 6-v:n voitettua Ice Cool -neppailupelin SM-turnauksen Hypeconissa. Flamme Rougesta onkin tullut 6-vuotiaan lempparipeli ja se on myös meidän aikuisten mieleen. Se on teemaltaan epätyypillinen hyllyssämme: ainoa urheilupelimme lukuunottamatta lasten formulakisapeliä Monzaa.

Ikäsuositus: 8+
Pelaajamäärä: 2-4
Peliaika: 30-45 min

Mistä on kyse?

Jokaisella pelaajalla on kaksi pyöräilijää Sprinteur ja Rouleur, joiden tavoitteena on voittaa kilpailu muiden pelaajien pyöräilijöitä vastaan. Pyöräiltävä rata muodostetaan ratapaloilla, joista löytyy suoria, mutkia sekä ylä- ja alamäkiä.

Jokaisella pelaajalla on myös kaksi korttipakkaa: Rouleurin ja Sprinteurin pakat, joissa on keskenään hieman erilaisia etenemiskortteja. Sprinteurillä on mm. pitkään kiriin tarvittavia kortteja. Korteissa on numerot, jotka kertovat montako ruutua pyöräilijä liikkuu.

Joka kierroksella pelaajat nostavat kummastakin pakasta neljä korttia, joista valitsevat yhden käyttöön molemmille pyöräilijöille. Loput palautetaan pakan alle (eri päin, jotta tietää milloin pakka on mennyt ympäri). Pelaaja voi päättää missä järjestyksessä hän valitsee kortit Rouleurille ja Sprinteurille. Kun kaikki ovat valinneet kortit, pyöräilijät liikkuvat radalla järjestyksessä johtajasta alkaen. Vierekkäin mahtuu kuitenkin vain kaksi pyöräilijää, joten aina ei pääse etenemään niin montaa ruutua kuin kortti määräisi. Käytetyt kortit laitetaan syrjään, eikä niitä käytetä enää pelissä.

Sprinterin kortit valittavana

Liikkumisen jälkeen katsotaan peesiedut, eli jos pyöräilijäjoukon ja seuraavan pyöräilijän välissä on vain yksi ruutu, saa takaa-ajajajoukko pyöräilijän kiinni. Tämän jälkeen jokainen pyöräilijä, jonka edessä on tyhjä ruutu, eli joka johtaa joukkoa tai ajaa yksin, saa pakkaansa uupumuskortin. Uupumuskortti on 2 ruudun kortti, joka on sekä Rouleurin että Sprinteurin pakassa kaikista huonoin.

Näin edetään kierros kierrokselta. Pyöräilijän pakan mentyä ympäri, se sekoitetaan. Jos radalla on ylä- tai alamäkiä ne huomioidaan siten, että ylämäissä ei pääse liikkumaan viittä ruutua enempää eikä peesietuja ole ja alamäessä liikkuu vähintään viisi ruutua pelatusta kortista huolimatta.

Voittaja on se, joka ehtii pisimmälle maaliin sillä kierroksella, kun ensimmäinen pyöräilijä ylittää maaliviivan.

Kokemuksia pelistä

Pelasimme peliä ensin kahdestaan aikuisten kesken opetteluradalla ilman ylä- ja alamäkiä. Ensikokemus oli pettymys, mutta heti kun pelasimme lasten kanssa samaa rataa, eli isommalla porukalla, oli kokemus parempi. Vielä viihdyttävämpi pelikokemus oli, kun valitsimme radan, jossa on ylä- ja alamäkiä. Nyt pelikertoja on takana jo monta, ja ihan mielellään peliin kaikki tartumme, mutta aina mäkisellä reitillä.

Pyöräilijät ylämäessä

Pelin säännöt ovat yksinkertaiset ja lopputulos on kivasti todenmukainen. Koko kisan vetojuhtana toiminut pyöräilijä väsähtää loppusuoralla, kun käsi onkin täynnä uupumuskortteja ja voimiaan säästellyt tulee kirikorteilla ohi. Pyöräilijäjoukosta irrottautuminen on myös hankalaa, kun peesiedun turvin takajoukot ottavat karkulaisia kiinni. Lapsetkin (6 -ja 8-v.) omaksuivat säännöt helposti.

Pelissä ideana on optimoida pakka niin, että lopussa toisella omista pyöräilijöistä olisi kädessä voittoon tarvittavat kortit, kuitenkin niin, että loppusuoralla ollaan voittotaistelussa mukana. Mäkisellä reitillä tehtävä ei olekaan niin helppo. Kun reitillä on ylämäkiä, tulee erojakin helpommin. Joskus on järkevämpää varmistaa joukon mukana pysyminen käyttämällä kirikortteja jo aikaisemmassa vaiheessa. Alkuun myös väsymyskortit tuntuvat pieneltä pahalta, mutta kun niitä kertyy pakkaan paljon, ne haittaavat peliä merkittävästi.

Reitin valitseminen ja rakentaminen on 6-vuotiaasta hauskaa. Harvoin näin innolla on pelivalmisteluja tehty. Lopputulos on myös näyttävä: isolla alalla kiemurteleva reitti on hyvän näköinen. Sprinteurin ja Rouleurin kortit olisi voinut tehdä paremmin toisistaan erottuviksi. Itse olen sotkenut ne joka pelissä jossain vaiheessa keskenään.. Lapset ovat selvinneet virheettä, joten ehkä vika on käyttäjässä. Käytännössä korttien etupuolet erottaa toisistaan vain alakulman kirjaimella (R/S), niin saman oloiset kortit muuten ovat, vaikka kuvat ovatkin erilaiset. Pyöräilijänappulat ovat myös kivan näköiset, vähän piti parissa pelissä varoa etteivät ne joutuneet taaperomme käsiin. Ne eivät vaikuta taaperonkestäviltä, mutta ehkei ole tarpeenkaan.

Rouleurin ja Sprinteurin kortit ovat hyvin samannäköisiä

Peli on helposti opittava perhepeli ja toimii hyvin lasten kanssa. Aikuisten kesken pelatessa korostuisi varmasti enemmän korttien laskeminen: pelissä on pelaajille kortti, jossa näkyy ajajien eri arvoisten korttien määrät. Lasten kanssa ainakaan vielä ei ole korttien määriä laskeskeltu vaan valinnat on tehty tilanteen mukaan. Pelikertojen myötä varmaan luonnostaan myös korttien laskeminen tulee kuvaan mukaan. Peli kestää hyvin pelikertoja, koska valmiita reittejä on paljon ja niitä voi tehdä reittipaloilla itsekin lisää. Mietin myös, että hauska lisä olisi, jos tekisi muutaman reittilaatan itse. Ranskan ympäriajoa katsoessa huomasin, miten suuri vaikutus on reitin leveydellä. Itsetehtyyn laattaan voisi laittaa vaikkapa pätkän, johon ei mahdukaan kahta pyöräilijää rinnakkain.

Advertisement