Topiary on suomeksi muotoon leikattu pensas ja pensaista pelissä onkin kysymys. Vuonna 2017 julkaistu peli on todella kaunis kokonaisuus ja siksi se meille päätyikin. Ostan harvemmin 10+ ikäsuosituksen pelejä, koska meitä aikuisia pelaajia on vain kaksi, ja on kiva, jos peliä voi pelata koko perheen kesken.
Ikäsuositus: 10+
Pelaajamäärä: 2-4
Peliaika: 15-30 min
Mistä on kyse?
Topiaryssa asetellaan vieraita puutarhan ympärille niin, että he saisivat parhaat näkymät puutarhassa oleviin kauniisti leikattuihin pensaisiin. Alkuasetelmassa puutarhassa on 5×5 pensaslaattaa, jotka ovat kuvapuoli alaspäin keskimmäistä lukuun ottamatta. Pelaajat saavat käteensä kolme pensaslaattaa sekä 5-8 vierailijanappulaa pelaajamäärästä riippuen.
Vuorollaan pelaaja asettaa yhden omanvärisensä vierailijanappulan puiston reunalle siten, että se näkee pensaslaattarivin joko vinoon tai pysty- tai vaakasuoraan. Sen jälkeen hän saa halutessaan nostaa yhden nurinpäin olevan laatan kyseiseltä riviltä ja asettaa samaan kohtaan kuvapuoli ylöspäin joko saman laatan tai yhden laatan kädestään (tällöin nostettu laatta tulee käteen). Tätä toistetaan kierros kierrokselta, kunnes vierailijanappulat loppuvat.
Lopuksi lasketaan pisteet. Jokainen vierailijanappula saa pisteitä näkemiensä pensaiden mukaan. Kun vierailija katsoo pensasriviä, hän näkee pensaat kuten luonnossakin, eli suuremman pensaan takaa ei pienempää pensasta näe. Pienemmän pensaan takaa puolestaan näkyy sitä suuremmat pensaat. Pensasriviltä vierailija saa pisteitä kaikista näkemistään pensaista laatan pistemäärän mukaan. Lisäksi, jos rivissä on keskenään saman muotoisia pensaita ja vierailija ne näkee, saa vierailija jokaisesta saman muotoisesta pensaasta yhden lisäpisteen per laatta. Käteen jääneistä laatoista pelaaja saa laatan pistearvon mukaiset pisteet, mikäli hänellä on puistossa vierailija, joka näkee saman muotoisen, mutta suuremman pensaan.
Kokemuksia pelistä
Pelasimme peliä kaksin- ja kolminpelinä aikuisten kesken. Pelin ikäsuositus on 10+ ja se pitää mielestäni hyvin paikkansa. Pelissä pitää osata hyvin laskea pistemääriä ja lisäksi toisen kiusaaminen on pelissä helppoa, siitä voisi lapsipelaajille tulla turhaan pahaa mieltä. Ja kyllähän se aikuistakin harmittaa, kun on rakentanut itselleen hienon pensasrivistön, ja toinen pelaaja pelaa rivin etummaiseksi niin suuren pensaan, ettei sen takaa näy enää toisia pensaita lainkaan.
Omia pensasrivejä oli hauska rakentaa ja pisteitä laskeskella. Kovin rauhassa tätä ei saanut kuitenkaan tehdä, sillä jokainen laatta saattoi olla osa vaakasuorassa, pystysuorassa ja vinossa olevaa riviä ja vieläpä niin, että vierailija saattoi olla kummassa päässä pensasriviä tahansa. Väkisinkin siis lähes joka vuorolla vaikuttaa oman rivinsä lisäksi vastustajien riveihin tahtomattaan tai tarkoituksella. Se on sekä hyvä, että huono juttu. Välillä kaipasin sitä, että olisin saanut rauhassa laskeskella, miten saisin optimoitua itselleni parhaat pisteet ilman, että toinen tulee ja tuhoaa suunnitelman.
Peli on helppo oppia ja säännöt ovat lyhyet ja selkeät. Myös pistelasku on intuitiivinen vierailijanappuloiden osalta: oli helppo hahmottaa mitä pensaita vierailijat näkevät. Käteen lopuksi jäävien laattojen pisteytykseen en keksinyt mitään järkevää perustetta, oli vain muistettava millä perusteella laatoista pisteet sai tai millä perusteella ne jäivät saamatta. Tästä johtuen omaan käteeni jäi ensipeleissä melko sattumanvaraiset laatat, vaikka käsilaatoista olisi voinut saada melko hyvinkin pisteitä.
Niin kuin alkuun jo mainitsinkin, peli on todella kaunis. Värit ovat rauhalliset ja pensaiden muodot ja yksityiskohdat viimeisteltyjä. Pistelaskuun tarjolla on pahviset merkit jotka ovat näppärästi kaksipuoleisia. Kun pistelaskulauta on kertaalleen käyty läpi, käännetään pistemerkki toisin päin ja lähdetään uudelleen laudan alusta liikkeelle. Keltaisesta väristä ei kääntöpuolen teksti 50 tosin erotu lähes lainkaan.
Peli tuskin päätyy meillä kovin usein pöytään, koska toinen perheen aikuispelaajista tyrmäsi pelin täysin tuuripelinä. Ja kyllä satunnaisuutta onkin paljon mukana, kun vuorollaan saa yhden satunnaisen laatan käteensä. Parin pelikerran perusteella itse kuitenkin pidin pelistä, yllätyksellisyys ja vuorovaikutus hieman tasaa sitä, että en aina osaa nähdä ja laskea eri vaihtoehtoja.
Koko perhe pelaa 
Vastaa