Mummolan hyllystä löytyi kaksinpeli Sammakot satimessa, Educan peli yli kuusivuotiaille vuodelta 2000. Educa on tunnettu oppimis- (ja pala-) pelien valmistaja, joten kun lapset peliin tarttuivat, seurasin peliä oppimislasien läpi.
Mistä on kyse?
Peli on vähän kuin ristinollaa, mutta ei kuitenkaan. 4×4 ruudukkoon pyritään muodostamaan neljän sammakon suoria pystyyn, vaakaan tai vinoon.
Suoran sammakoilla pitää olla jokin yhteinen ominaisuus, taustan väri, sammakon väri, kuulokkeet, aurinkolasit jne. Pelaajat pelaavat minkä tahansa laatan vuorotellen ja se joka saa suoran valmiiksi saa siitä pisteen. Viisi pistettä ensin saanut voittaa pelin. Jos saman suoran sammakoilla on kaksi yhteistä ominaisuutta, saa pelaaja siitä kaksi pistettä.
Kokemuksia pelistä
Peli on kivan näköinen ja varsinkin pelilauta on kaunis. Pelilaatat ovat omaan silmään liiankin räikeän värisiä, mutta tämä on varmasti tarkoituksellinen valinta helpottamaan pelaamista. Luonnollisemman värisinä ne tuskin olisivat erottuneet niin hyvin toisistaan.
Ideana on siis toisen huomaamatta rakennella itselleen suorapaikkoja. Tämä kävi harjoittelupelissä yllättävänkin helposti, sillä tarkkailtavia ominaispiirteitä oli sammakoilla niin paljon, että osa jäi vastustajalta helposti huomaamatta. Alkuun pelaajat tosin rakensivat selkeitä paikkoja itselleen, kunnes huomasivat, että se olisi syytä tehdä vähemmän suoraviivaisesti, muuten vastustaja käyttää rakentamasi suorapaikan hyväkseen. Pohjavärihän tässä oli vain yksi ominaisuus eikä pelaajilla ole ”oman värisiä” laattoja, joten suoran alkua ei voinut mitenkään varata itselleen.
Pelaajina olivat 8- ja 12-vuotiaat, ja kumpikin onnistui yllättämään toisiaan pelin aikana. ”Ai en mä huomannutkaan tota suoraa”. Hyvä juttu. Vierestä seuranneena mietin, että peli voisi aikuisellekin olla mielenkiintoinen, mutta taitaisi käydä niin, että suorat jäisivät kokonaan syntymättä. Se jäi kuitenkin kokeilematta, peli ei jäänyt pyörimään lempparina pöydälle.
Lapset tykkäsivät pelistä, mutta eivät halunneet toista peliä, koska pelissä piti miettiä niin paljon. Peli oli siis melko raskas kohderyhmälleen. Vertailuna sama pelipari pelasi porukassa Scotland Yardia kolmesti peräjälkeen. Peli on lähes abstrakti, vaikka siinä sammakkoteema onkin – sammakot olisi helposti voinut vaihtaa miksi kuviksi tahansa pelin siitä kärsimättä. Mietinkin vaikuttiko pelin abstraktius myös pelihalukkuuteen. Lasten peleille epätyypillisesti myöskään tuurielementtiä ei pelissä ole lainkaan, vaan peli on puhtaasti taitopeli.
Oppimisnäkökulma
Ja kun ne oppimislasit olivat päässä, niin loppuun vielä pari mietettä oppimisesta. Sammakot satimessa – peliä pelatessa visuaalisen hahmottamisen taidot vahvistuvat. Visuaaliseen hahmottamiseen kuuluu mm. taito luokitella. Lapsi oppii etsimään laatoista erilaisia ominaisuuksia ja vertaamaan niitä keskenään sekä muodostamaan niistä ryhmiä. Visuaalisen hahmottamisen taitoa harjoittavat myös laattojen erot juurikin yhteisissä ominaisuuksissa. Esimerkkinä, että sammakoiden aurinkolasit ovat yhteinen ominaisuus vaikka ne olisivat hieman eri asennoissa tai eri kokoisia.
Viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä on vielä avaruudellinen hahmotuskyky. Suoria muodostettaessa tulee hahmottaa sammakoiden sijainti suhteessa toisiinsa ja osata mielessään muodostaa suoria puuttuvien laattojen yli. Nämä taidot ovat matematiikan oppimisen perustaa, mutta pohjana myös monen muun asian hallitsemiseen.
Oppimispeleissä opeteltava asia on usein päälleliimattu. Tässä pelissä näin ei ole ja oppimispeliksi tätä voikin sanoa lähinnä julkaisijansa vuoksi, sillä tokihan peleistä oppii taitoja ilman oppimispelistatustakin.
Koko perhe pelaa 
Vastaa