Meidän perheessä pelataan paljon lauta- ja korttipelejä. Miksi? No, pelaaminen on tietysti hauskaa – ainakin lähes aina. Ja se on ehdottomasti suurin syy. Lasten kanssa tulee myös hetkiä, että pelaaminen ei aina olekaan niin hauskaa, vaan pelinappulat lentävät lattialle ja lauta seinään, kun peli ei sujukaan toivotulla tavalla. Meillä lapsia on kolme, iältään 1, 6 ja 8, joista kaksi vanhempaa ovat jo hyvin monipuolisia pelaajia. Lähestyn kysymystä nyt nimenomaan perheellisen näkökulmasta.
Helppous
Lautapelien pelaaminen on helppo harrastus. Se ei ole sidoksissa aikaan eikä paikkaan. Aikuisten kesken on helppo pelata kun lapset ovat käyneet nukkumaan ja lasten kanssa vaikkapa sadepäivinä. Mihinkään ei tarvitse mennä, ei pakata eväitä eikä miettiä varusteita, pitää vain napata vain peli hyllystä, raivata pöytä ja istua alas.
Peli-innon tartuttaminen
Meillä lasten kanssa on pelattu pienestä pitäen ihan niinkin itsekkäästä syystä, että toivoisin, että meillä olisi peliseuraa omasta takaa. Peli-intoa ei toki väkisin voi sytyttää, mutta kun monenlaisia pelejä pääsee kokeilemaan, löytyy niistä helpommin itseä kiinnostavia pelejä ja pelaamisesta tulee luonnollinen vaihtoehto siihen mitä kotona voi puuhata.
Yhdessä tekeminen
Meillä harrastetaan paljon kaikenlaista ja siksi on hyvä, että on myös hetkiä, jolloin koko perhe istuu yhteisen pöydän ääreen. Lautapeli on hyvä syy olla ja rentoutua yhdessä. Vanhempien kesken kahdestaan pelaaminen on hyvää parisuhdeaikaa, aktiivista, toisin kuin vaikkapa tv:n katsominen tai somettaminen vieretysten sohvalla. Lautapeliä pelatessa muut häiriötekijät, kuten vaikkapa puhelimet ja tabletit, ovat poissa ulottuvilta, eivätkä myöskään työasiat ole mielessä. Harvinaista herkkua nykypäivänä, kun työ on osa minuutta ja mobiililaite kasvanut käteen kiinni.
Oppiminen
Pelaamalla oppii paljon ja monenlaista. Meillä on pelattu jonkin verran myös oppimispelejä, joissa oppiminen on varta vasten tarkoituksena. Kuitenkin myös lähes mitä tahansa lautapelejä pelaamalla opittavien asioiden lista on pitkä.
- sosiaaliset taidot
- oman vuoron odottaminen
- häviäminen
- eri vaihtoehtojen punnitseminen
- syy-seuraus-suhde
- laskeminen
- lukutaito (tekstin lisäksi symbolit ja kuvat)
- kielitaito
- …
Monipuolisuus
Yhteen peliin kyllästyy helposti, mutta kun pelejä on paljon ja niitä voi hankkia lisää, on lautapelaaminen todella monipuolinen harrastus. Erilaisia pelimekaniikkoja ja niiden yhdistelmiä on valtavasti. Toinen harrastukseni on kirpputorien kiertäminen ja sen vuoksi meille päätyy paljon pelejä – ei uusimpia, ei välttämättä mitään tiettyä, mikä sillä hetkellä kiinnostaisi, mutta monipuolisesti monenlaista. Joitakin valittuja pelejä toki meille ostetaan uutenakin tai netin kirppareilta, jotta mielenkiinto säilyy. Luulen siis, että meillä pelataan paljon, koska pelejäkin on paljon.
Koska lapset tykkää
Yhä useammin tämä on syynä. Taktisesti olemme sijoittaneet suuren osan lautapeleistämme olohuoneeseen ja usein siitä ohi kulkiessaan lapset nappaavat jonkun pelin mukaansa. Tämä ei mene suoraan ”koska pelaaminen on hauskaa” -kategorian alle, jonka skippasin itsestäänselvyytenä. Lapset nimittäin saattavat monesti valita pelin, joka ei niinkään ole meidän aikuisten mieleen. Siitä huolimatta sitä pelataan, koska no.. kivaahan se on, että lapset viihtyvät. Onneksi yhä useammin näitä pelejä lapset voivat pelata myös keskenään ja yhdessä pelattavat pelit voidaan valita yhdessä, jolloin tykkäävät sekä lapset että vanhemmat.
Syitä voisi miettiä loputtomasti, olkoon tämä siis vain ajatuksia herättämään. Lautapelaaminen on kiva harrastus – monestakin syystä siis.
Koko perhe pelaa 
Vastaa